Saarna Aleksanterin kirkossa jouluaattona 24.12.2023

Luukas 2:1–14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

 

Hyvät joulun viettäjät. Tuskin mihinkään muuhun juhlaan on sävelletty ja sanoitettu niin paljon musiikkia kuin jouluun. Jo lapsena ovat tulleet tutuiksi lukemattomat joululaulut, toiset rakkaammiksi kuin toiset. Joululauluilla on pitkä historia; alkoivathan ne jo ensimmäisestä joulusta: paimenet saivat yön pimeydessä kuunnella enkelijoukon ylistystä. Sen sanoihin Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa on tehty monia sävellyksiä. Niitä lauletaan viikoittain joka messussa. Kunnian laulaminen on vanhinta jumalanpalveluksen ainesta. Se on säilynyt jatkuvana traditiona ensimmäisiltä kristityiltä asti.

Antaa huikaisevan näköalan ajatella, että jo kaksi vuosituhatta on säännöllisesti toistettu samoja sanoja, mutta että siten on myös liitytty kosmiseen musiikkiin, taivaan enkelten kuoroon. Tärkeintä ei olekaan ollut se, että jokainen aika saa kokea jotain itse keksimäänsä ja omaleimaista, vaan se, että kaikkina aikoina saadaan olla osa Jumalaa ylistävää suurta joukkoa. Sukupolvesta toiseen kerrataan, että Jumala, jolle sopii kaikki kunnia ja loisto taivaan korkeuksissa, osoittaakin rakkauttaan ihmisiä kohtaan täällä maan päällä. Täällä hän antaa meille rauhan. Taivaan kuningas voisi kaikkivaltiaana ja täydellisenä olla omissa oloissaan taivaallisessa rauhassa, mutta häntä kiinnostaakin ihmisten elämä ja maanpäällinen rauha.

Joululauluja voi ehkä jaotella useampaan tyyppiin: yhtä lajia ovat ne, joissa iloitaan hauskasta vuodenajasta, rekiretkestä ja kellojen kilinästä, joulupukista ja lahjoista. Toinen tyyppi keskittyy nukkuvaan lapseen ja häntä tuudittavaan äitiin sekä levolliseen tunnelmaan tähtien loisteessa ja tavoittelee joulurauhaa myös omaan sydämeen. Kolmas tyyppi yrittää pukea sanoiksi sitä uskon mysteeriä, jota tämän lapsen syntymä merkitsee, sitä, miten Jumala itse on hänessä läsnä ihmisten luona ja mitä se merkitsee koko ihmiskunnalle.

Ehkä näissä kolmessa tyypissä näkyy myös syventyminen askel askeleelta kohti joulun sanomaa? Hitaasti tullaan lähemmäs, kun jouluvalmistelut hiljenevät, kaupat menevät kiinni, koittaa juhla-ateria, lahjat jaetaan ja saapuu jouluyö – se yö, jolloin käydään levolle pimeään yöhön aivan kuten pikkuinen Jeesus-lapsi ja koetaan rauhaa hulinan jälkeen. Ehkä silloin tulee myös tilaa kysymykselle: miksi tätä kaikkea vietetään? Miksi tämä yö on niin tärkeä? Miksi maailma melkein seisahtuu tänä yönä? Ehkä se seisahtuukin, jos malttaa hiljentyä kuuntelemaan enkelten sanomaa: Teille on tänään syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra.

Tämä sanoma on nimittäin maailmaa muuttava. Ei sen vuoksi, että köyhään perheeseen syntyi lapsi, tai että verottaja vaatii kansalaisilta jotain, tai että toisten on tehtävä yölläkin töitä. Tämä kaikki on jokapäiväistä. Arkea elettiin silloin samojen vaatimusten alla kuin tänäänkin. Silloinkin maailma kärsi sodista, nälästä ja väkivallasta. Tämäkin lapsi piti viedä pakolaisena turvaan asemastaan huolestuneen tyrannin vihalta. Tähänkin jouluun valmistauduttaessa on seurattu sotia ja tuhoamista, niin Ukrainassa kuin Gazassa. Lapset ovat olleet vaarassa jäädä ohjusten ja pommien alle, heitä on kaapattu ja heitä on surmattu.

Sekään ei ole uutta, että keskiössä on rakkauden ja rauhan sanoma. Uutuus on siinä, että koska rakkautta ja rauhaa eivät ihmiset kykene osoittamaan, Jumala itse tulee ihmiseksi. Maailmaa muuttavan sanoman outous ja uutuus on kätketty tavallisuuteen. Jumala, joka on ikuinen ja muuttumaton, saattaakin syntyä pieneksi lapseksi. Jumala, joka kaiken elämän antajana ja oikeudenmukaisena tuomarina voisi halutessaan yhdellä sanalla lakkauttaa koko ihmiskunnan siinä missä sen sanallaan kerran loikin, valitseekin tyhjentää itsensä loistostaan ja astua ihmiseksi. Se on vierasta niille, jotka haluaisivat jotain jylhempää.

Monet toivoisivat, että Jumala tekisi jotain näyttävämpää. Osoittaisi mieluummin olevansa hyvä ja kantaisi vastuun maailmastaan, halkaisisi taivaat ja tulisi esiin niin, ettei jäisi epäilystä. Vakuuttaisi kaikki vastustelijat ja panisi kuriin vääryydentekijät, sortajat ja oman edun tavoittelijat. Mutta ei. Hän ei tee sitä vaan jotain päinvastaista: hän ryhtyy itse heikoksi ja syntyy pieneksi, rajaton suostuu rajalliseksi, kuolematon kuolevaiseksi, täydellinen nälkäiseksi, itkeväksi, epävarmaksi ja haavoittuvaksi, syytön syytettäväksi.

Valitessaan tällaisen tien pelastaa ihmiskunta Jumala yhtä aikaa ottaa kaikkien taakat kannettavakseen ja samalla antaa ihmisille suuren vastuun. Hän omaksuu itseensä kaikkien ihmisyyden. Jumalan Pojan ihmiseksi syntyminen merkitsee, että Jumala yhdistää itseensä koko ihmissuvun. Siksi tämä on käänteentekevä yö: kaikki voivat tulla osalliseksi hänen rakkaudestaan, ja kaikki voivat päästä hänen jumalalliseen loistoonsa. Mutta samalla Jumala uskoo koko ihmissuvulle tehtävän: koska te tiedätte, millainen on rakkauteni teitä kohtaan, millainen pitkämielisyys, armollisuus ja uhrautumiseni on teitä kohtaan, olkaa tekin sellaisia toinen toistanne kohtaan. Koska minä muutan ihmiskunnan tulevaisuuden syntymällä itse ihmiseksi, tehkää tekin ihmisinä siitä totta omassa elämässänne, armossa, rakkaudessa, pitkämielisyydessä, oikeudenmukaisuudessa.

Moni odottaa, että Jumala osoittaisi olemuksensa ja tahtonsa jollain yliluonnollisella tavalla. Että hän puhuisi tavallisuudesta poikkeavalla äänellä ja kaikilta poistuisi epävarmuus. Mutta miksi hän tekisi niin? Eikö hän silloin poistaisi ihmisiltä vastuun heidän valinnoistaan ja tekisi heistä kyllä kuuliaisia, mutta vailla omaa vapautta? Siksi hän puhuu ihmisille myös nimenomaan heidän tavallisessa elämässään, ei huutamalla tämän maailman ulkopuolelta vaan kuiskaamalla sen sisäpuolelta, kutsuen hiljaisella äänellä ihmisen sisältä.

Jouluvirsistä tutuin lienee Enkeli taivaan. Sen sanat hämmästelevät uskon salaisuutta. Tuo lapsi seimessä onkin Jumalan Poika. Miten hän voikaan alentaa itsensä noin köyhäksi, että asettuu nukkumaan eläinten heinille, vaikka mikään kultavuode ei olisi hänen arvoisensa? Mutta näin Jumala näyttää, etteivät hänen edessään voi vedota voimaansa tai tärkeyteensä maailman mahtavimmat, rikkaimmat tai röyhkeimmätkään. Jumalan edessä vaikutusvaltaisimmatkin ovat yhtä heikkoja kuin pienin lapsi, oli heillä käytössään millaiset aseet tai ammukset tahansa. Ne on kaikki tehty turhiksi ja mitättömiksi tämän yhden ainoan lapsen syntymisellä. Tällaista pientä, mutta maailman muuttavaa Herraa voi lähestyä rukoillen ja pyytää, että hän asettuu sydämeen asumaan, auttaa hädässä ja vahvistaa uskossa.

Virsi päättyy enkelten ylistykseen, jonka jo paimenet kuulivat: Nyt Jumalalle kunnia. Siinä ääneen pääsevät enkelten kanssa ihmiset, joiden hyväksi Jumala on Poikansa antanut. Sen laulamme vielä tänään, mutta nyt nousemme ja yhdymme uskontunnustukseen.