Irtautumisen evankeliumi

Evankeliumi Luukas 9:57–62

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”

Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”

Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

Rakkaat kristityt, tämän evankelisen kesäjuhlan teemaksi on annettu ”levossa ja liikkeessä”. Hyvä, että siinä ovat nuo molemmat sanat! Olisikin kovin vaikeaa valita itselleen kesäohjelmaksi vain toinen, lepo tai liike. Moni odottaa kesälomaa saadakseen olla vain levossa. Mutta kun jonkin aikaa lepää, haluaa jo vähän liikkuakin. Tosin korona vielä rajoittaa matkailua, mutta onhan silti monta paikkaa ja syytä, miksi olla vähän liikkeessäkin. Sellainen on vaikka tämä kesäjuhla ja mahdollisuus tulla pitkästä aikaa kirkkoon. Vielä täällä Kanta-Hämeessä on kesäkuussa kokoontumisrajoituksia, mutta uskon, että rokotusten edetessä ja tartuntojen vähetessä pian saadaan tulla vapaasti yhteen.

Sillä onhan se tärkeää saada noudattaa Jeesuksen kutsua tulla kuulemaan hänen sanaansa ja kohtaamaan häntä pyhässä ehtoollisen sakramentissa. Kun siihen ei ole ollut täyttä mahdollisuutta, moni on kokenut suurta hengellistä kaipuuta ja tyhjyyttä. Sellaisen täyttäminen maksaa jotain, se maksaa lähtemisen liikkeelle seuraamaan Jeesusta. Silloin sielu myös saa kokea syvää tyydytystä ja elämän mielekkyyttä. Mutta sen saavuttaminen ei käy itsestään selvästi, sillä vaikka Jumalan armo on ilmaista, se ei ole halpaa.

Saksalainen teologi, natsien keskitysleirillä toisen maailmansodan viimeisinä viikkoina teloitettu Dietrich Bonhoeffer erotteli halpaa ja kallista armoa kirjassaan Nachfolge (1937), suomennettuna nimellä Kutsu seuraamiseen (1965) mm. tällä tavoin: ”Halpa armo on kirkkomme verivihollinen. Käymme tänä päivänä taistelua kalliista armosta. Halpa armo on armoa alennusmyyntitavarana, pilkkahintaan tarjottuna anteeksiantamuksena, halpahintaisena lohdutuksena, halpaa sakramenttia. […] Halpa armo on armoa, opinkappaleena, periaatteena, järjestelmänä; se on syntien anteeksiantamusta yleisenä totuutena, se on Jumalan rakkautta kristillisenä jumala-aatteena. Joka myöntää sen, on jo saanut synnit anteeksi. […] Kallis armo on peltoon kätketty aarre, jonka tähden ihminen menee ja myy iloiten kaiken, mitä hänellä on; kallisarvoinen helmi, jonka maksamiseksi kauppias luopuu kaikesta omaisuudestaan; Kristuksen valtakunta, jonka tähden ihminen repäisee viettelevän silmänsä, Jeesuksen Kristuksen kutsu, jonka kuullessaan opetuslapsi jättää verkkonsa ja seuraa häntä. Kallis armo on evankeliumi, jota on yhä uudelleen etsittävä, lahja, jota on pyydettävä, ovi, jolle on kolkutettava. Se on kallista, koska se kutsuu seuraamaan, se on armoa, koska se kutsuu seuraamaan Jeesusta Kristusta; se on kallista, koska se maksaa ihmiselle elämän, se on armoa, koska se vasta lahjoittaa hänelle elämän; se on kallista, koska se tuomitsee synnin, armoa, koska se vanhurskauttaa syntisen.”

Päivän evankeliumissa on kolme tapauskertomusta siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen maksaa. Kolme lyhyttä sananvaihtoa Jeesuksen ja häntä seuraamaan tahtovien ihmisten välillä. Heillä jokaisella on kaipuuta syvempään yhteyteen Jeesuksen kanssa, halua olla hänen seurassaan ja niin löytää elämäänsä tarkoitus. Mutta kaikille Jeesus vastaa jotain, minkä voi kuvitella alentaneen heidän intoaan ja kenties pysäyttäneen heidän aikeensa lähteä seuraamaan häntä. Jeesus vastaa heille tavalla, jota voi pitää töksäyttävänä, jopa epäviisaana, kun pitäisi rohkaista ihmisiä eikä lannistaa heitä. Mutta Jeesus osoittaa, että hänen kutsunsa on kokonaisvaltainen, se ottaa koko ihmisen eikä mikään voi mennä Jumalalle kuuliaisuuden edelle.

Ensimmäinen Jeesuksen luo tuleva sanoi seuraavansa mihin tahansa. Mutta Jeesus muistutti, ettei hänellä ole paikkaa, minne asettua. Ei ole lepoa, on pelkkää liikettä. Joka häntä seuraa, voi itsekin joutua kärsimään. Jeesuksen seuraaminen on kumppanuutta samalla tiellä, ehkä jopa marttyyriuteen asti. Toinen Jeesuksen luo tullut halusi ensin haudata isänsä. Omien vanhempiensa hautaaminen on yleisinhimillinen velvollisuus, ja kuolleitten hautaamista ylipäätään on niin juutalaisuudessa kuin kristinuskossakin arvostettu uskonnollisesti korkealle hyvien tekojen joukossa. Mutta Jeesuksen seuraaminen ohittaa senkin tärkeydessä. Kolmas halusi käydä vielä hyvästelemässä omaisensa. Mutta niin sanoen hän osoitti, mitä hän halusi enemmän; ehkä hän jäisi sittenkin mieluummin kotiin heidän luokseen. Kun Jeesusta lähdetään seuraamaan, ei enää käännytä takaisin.

Nämä Jeesuksen luo tulijat ehkä etsivät jumalallista rakkautta, hyväksyntää ja ehdotonta vastaanottamista, syliin sulkemista, olalle taputtamista. Aivan niin kuin kuka tahansa meistä. Mutta he saavat kuulla jotain ihan muuta. Ei edes se, joka suree ja hakee lohdutusta, saa kuulla Jeesukselta empaattisia sanoja. Tämä on koko lailla toista kuin mitä Jeesuksen usein ajatellaan olevan. Mielikuvissa hän on rakastava, kaikki hyväksyvä, jokaisen mukaansa ottava ja kaikkia heikkoja olallaan kantava. Hän on lempeä langenneille ja armollinen apua anoville. Kaikki tuokin on totta, mutta kovin yksipuolista ja täynnä halpaa armoa. Jeesukseen sijoitetaan haaveellisia piirteitä: hän on kaikkien kaipausten täyttäjä, yksinomaan lahjojen antaja, ei minkään kyseenalaistaja, paitsi tietysti sellaisten paheiden, jotka eivät ole minun vikojani vaan jonkun muun. Jeesus on hyvä eikä vaadi mitään. Mutta Jumalan armo ei ole halpaa vaan kallista. Jumalan armo on muuta kuin itsetunnon vahvistukseksi hyllyltä napattavaa hyväksyntää. Jumalan armo on niin voimakasta lääkettä, että sitä ei jaella muuhun kuin tarpeeseen – ja silloin se muuttaakin ihmisen.

Kaikissa kolmessa tapauksessa joudutaan luopumaan jostain. Jokainen joutuu päästämään irti jostain turvallisuuden takeista. Se voi olla omat vanhemmat, läheiset sukulaiset, koti ja kontu tai vakaa toimeentulo. Jeesuksen seuraaminen on koko elämän suuntaamista Jumalan palvelemiseen, ja se voi viedä minne ihminen ei ollut osannut ennalta arvatakaan. Joka tahtoo seurata Jeesusta, saa opetella uuden tärkeysjärjestyksen. Usko Jeesukseen ottaa ihmisen kokonaan haltuunsa. Se todellakin ”tekee opetuslapseksi” eli sellaiseksi, joka asettaa kaiken opettajansa sanojen ja niiden totuuden varaan.

Mutta Jumalan rakkaus on haavoja parantavaa, luopumisia paikkaavaa, irrottautumisia eheyttävää. Elämä Jumalan valtakunnassa on sittenkin monin verroin täyteläisempää ja mielekkäämpää, sillä siinä ei ole puutetta, riippuvuutta, alistusta, epäoikeudenmukaisuutta eikä itsekkyyttä. Siinä valtakunnassa ei hallitse synti mutta ei myöskään halpa armo. Siinä hallitsee armo, joka oli Jumalalle niin kallista, että se maksoi hänen ainoan Poikansa hengen. Mutta koska armo oli Jumalalle kallista, se on myös vaikuttavaa. Se vaikuttaa ensinnäkin lepoa: se antaa kokea turvallisuutta ja varmuutta siitä, että koko elämä on Jumalan hyvissä käsissä. Toiseksi armo vaikuttaa liikettä: kun Jeesus kutsuu, hän lähettää hänen rakkautensa asialle. Sellainen ei perustu ihmisen päätökseen vaan Jumalan armolliseen kutsuun. Omia päätöksiä vaivaa aina epävarmuus: anna minun ensin tehdä tuo tai tämä. Mutta Jeesuksen kutsussa on voima, joka vetää elämän uuteen tärkeysjärjestykseen.

Tässä messussa siunataan lähetystyöhön palaava pariskunta. Käymme nyt yhdessä alttarin ääreen rukoilemaan heille siunausta matkaan.