Saarna Ruoveden seurakuntakeskuksen vihkimessussa 14.8.2016

Evankeliumi Mark. 7: 31-37

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

Hyvin on kaikki tehty! Kauniiksi on kaikki laitettu, huolellisesti suunniteltu ja paikoilleen aseteltu. Päältä katsoen näkee, että on rakkaudella rakennettu.

Tällaisin sanoin onnittelevat vieraat tupaantuliaisissa uuden kodin asukkaita. Kaikki näyttää hyvältä. On helppo iloita niiden kanssa, jotka asuvat uudessa, joko vastavalmistuneessa tai uudistetussa kodissa. Koti aivan hohtaa valoa ja puhtautta, jotka valtaavat vieraidenkin mielen. Heitä varten paikat laitetaan kuntoon, joskus viime hetken kiireelläkin. Kun aika koittaa, tuntuu hyvältä ottaa vastaan vieraita. Kaikki on hyvässä järjestyksessä. Kiire ja jännitys eivät enää vaivaa, kireät sanat jäävät pois ja eletään sovussa. Vieraankin on mieluisaa tulla kotiin, jossa vallitsee rauha ja järjestys.

Uusi koti heijastaa iloa ja toivoa. Uusittu koti viittaa asukkaiden toiveisiin kaiken uudistumisesta. Puhtaat seinät ja lattiat sekä hohtavina kiiltävät pinnat eivät puhu ainoastaan ulkonaisista, päälle näkyvistä asioista vaan myös sisäisistä asioista. Eikä ainoastaan siitä, mitä talossa on sisällä, vaan parhaassa tapauksessa myös siitä, mitä on asukkaiden itsensä sisällä. Ainakin se kertoo heidän toiveistaan ja odotuksistaan; halutaan hyvää tulevaisuutta, jota sävyttävät kauneus, puhtaus, rauha ja sovinto.

Uusi seurakuntakeskus kertoo myös siitä, miten Ruovedellä katsotaan tulevaisuuteen. Sellaisen rakentaminen aikana, jolloin moni seurakunta pyrkii eroon rakennuksistaan, osoittaa rohkeutta ja luottamusta tulevaisuuteen. On toki selvää, että jotain oli tehtävä. Vanhaa seurakuntakeskusta eivät remontit olleet parantaneet käyttökuntoon, vaan se oli parasta purkaa. Seurakunta tarvitsi kokoustilaa ja toimistotilaa. Historiallinen Sofia Magdaleenan kirkko voi joskus olla liian suuri ja kallis lämmitettäväksi. Ruovedellä tarvittiin nykyaikaista tilavaa salia jumalanpalvelusten lisäksi myös muihin tarkoituksiin. Monia syitä on siihen, että täällä päätettiin lähteä rakentamaan kokonaan uutta seurakuntakeskusta.

Hyvin on kaikki tehty, voidaan nyt sanoa. Hyvä on juhlakansan taloa ihastella. Tämä on kaunis näyte ruovesiläisestä hirsirakentamisesta, jolle löytyy pitäjästä esikuvia. Tehtiinhän aikoinaan seurakunnan kirkkokin rohkeasti hirrestä, vaikka Ruotsin kuningas oli määrännyt kirkot kivestä rakennettaviksi. Sellaista omavaltaisuutta täällä ei nyt ole noudatettu; sen sijaan kuitenkin kotiseuturakasta rohkeutta. Taloudellisia riskejä liittyy aina rakentamiseen, ja täällä on nyt astuttu rohkea askel. Rahoitusta on koottu rantatontteja myymällä, ottamalla lainaa ja osin myös turvautumalla kirkkohallituksen tukeen. Kaikki tämä kertoo luottamuksesta tulevaisuuteen, mutta myös sitoutumisesta itse tuon tulevaisuuden tekemiseen.

”Hyvin hän on kaiken tehnyt”, sanottiin myös päivän evankeliumissa Jeesuksesta. Hyvin on tehnyt, saanut paljon aikaan, kuurot kuulemaan ja mykät puhumaan. Tällaisia ihmeitä ei joka päivä nähdä. Nyt oli maata alkanut kiertää uusi opettaja, jota saattoi vain hämmästellä ja ihailla. ”Hyvin hän on kaiken tehnyt.”

Ihmisen neuvot eivät kykene selittämään, miten Jeesus nuo parantamisihmeensä teki. Jo silloin, kun Jeesus kulki Galilean maakunnassa, hän herätti hämmästystä – niin sairauksien voittajana kuin luonnonvoimia käskevänä, esimerkiksi myrskyn tyynnyttäjänä sekä pahuuden henkivaltoja komentavana. Hän myös opetti niin kuin se, jolla on valta, ei vain niin kuin kirjanoppineet. Miten hän kaikkea tuota saattoi tehdä?

Sivusta seuraajasta parantaminen näytti yksinkertaiselta: Jeesus vain sanoi sanan, ja henkilö sai näkönsä jälleen, tai spitaalinen puhdistui, tai riivattu henkilö vapautui piinastaan. Joskus hänen kerrotaan tehneen erikoisia eleitä, kuten tässä Markuksen evankeliumin seitsemännen luvussa. Jeesus parantaa kuuromykän miehen koskettamalla hänen korviaan ja kieltään, sylkäisemällä ja lausumalla vaikuttavan sanan. Seuraavassa luvussa Jeesus parantaa vielä sokean sylkäisemällä hänen silmiinsä ja laittamalla kätensä hänen silmiensä päälle (Mark. 8:22-25). Johanneksen evankeliumissa puolestaan kerrotaan Jeesuksen saattaneen sokean näkeväksi tekemällä omasta syljestään ja maan tomusta tahnaa, jota siveli tämän silmiin ja käski mennä eräälle altaalle peseytymään (Joh. 9:1-12). Merkillisiä, voisiko sanoa suorastaan ”sotkuisia” tapoja parantaa! Oliko Jeesuksen salaisuus syljessä? Vai oliko se koskettamisessa, nämä kaksi elettähän näissä kertomuksissa toistuvat?

Jotkut kriittiset tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, että Jeesus näissä kertomuksissa vetää parannettavan potilaansa syrjään, erilleen muista, ja toimii hänen kanssaan kahden kesken. Näin hän ikään kuin silmänkääntäjänä sai vaivaisen ihmisen unohtamaan mitä ympärillä tapahtuu ja keskittymään odottamaan muutosta itsessään – ja kas, sellaisen tämä sitten itsessään havaitsikin. Tällaisesta on esimerkkejä nykypäivän huijarisaarnaajien toiminnassa; ihminen suggeroidaan kokemaan parantuminen, mutta mitään pysyvää muutosta ei kuitenkaan tapahdu. Kriitikkojen mielestä Jeesus oli puoskari, tai siivommin sanottuna valelääkäri. Juuri siksi hän teki noita ”sotkuisia taikoja” syljellään, ollakseen vakuuttava, väitetään.

Mutta tästä ei ole kysymys. Evankeliumit eivät kerro luuloparantumisista. Kysymys on uskosta henkivaltoihin sairauden syynä, ja uskosta parantamiseen henkien pois ajamisena. Antiikin Lähi-Idässä uskottiin, että henkivoimalla parantavan ihmisen syljessä on voima. Mutta näin ei uskottu siksi, että sylki olisi aineena voimallista jossain lääketieteellisessä merkityksessä, ei varsinkaan missään modernin tiedon mielessä. Syljen ajateltiin tulevan hengityksestä, se oli ikään kuin tiivistynyttä henkeä. Niinpä henkivoimalla parantaja käytti sylkeä. Kyseessä ei siis ollut mikään sylkeen kätketty kemiallinen ominaisuus vaan parantajan valta henkivaltojen yli. Syljellä on eksorkistinen merkitys.

Siksi Jeesus tässä myös vilkaisee taivaaseen ja huokaisee; hän vetää Hengen voimaa ylhäältä ja sen jälkeen lausuu sen sanana ulos: effata, aukene. Sana ei ole käsittämätön ”taikasana”, jonka lausumalla voi parantaa kuuroja, vaan se on käsky, jonka lausuu se, joka toimii Jumalan Hengessä. Sen perusta on antautumisessa Jumalan tahdolle, itsensä antamisessa Jumalan hyvän ja uudeksi tekevän voiman palvelukseen, Jumalan lahjan ottamisessa vastaan ylhäältä ja antamisessa eteenpäin. Joka rukoilee Jumalalta Henkeä, ei lausu loitsuja eikä tee taikatemppuja, vaan luottaa häneen, jonka lahjaa kaikki on.

Jeesuksen parantamistoiminta ennakoi suurempaa pelastumista. Se on merkki uuden ajan koittamisesta, Jumalan valtakunnan tulemisesta. Uutta aikaa luonnehtivat oikeus, rakkaus, armollisuus, uusi toivo. Jeesuksella on valta kaiken pahan yli, runteli se ihmiselämää sitten millä tavoin tahansa. Kun Jeesus laittaa kätensä sairaiden päälle, nämä paranevat Jumalan Hengen voimasta.

Me emme tätä ymmärrä emmekä pysty tällaista saamaan aikaan. Me toimimme vain, kuten tekivät noiden ihmeiden silminnäkijät: ihastelemme hämmästyneinä, miten hyvin hän on kaiken tehnyt. Alamme kertoa Jumalan hyviä tekoja ja levittää Jeesuksen mainetta. Ehkä teemme siis samaa, kuin ihaillessamme tätä seurakuntataloa ja käyttäessämme sitä. Tämän talon tarkoituksena on nimittäin jatkaa ja edistää sitä Jumalan valtakunnan tulemista, josta evankeliumissa puhutaan.

Ruovedellä katsellaan nyt tulevaisuuteen. Uusi talo on pian täynnä toimintaa. Olkoon se myös täynnä Jumalan tekojen ylistämistä, kiittämistä siitä, miten hyvin hän on kaiken tehnyt! Avatkoon se meidän korvamme kuulemaan Jumalan puhetta ja suumme lausumaan hänen kunniaansa. Niin tämä talo tulee koitumaan myös seurakunnan ja koko tämän paikkakunnan siunaukseksi.