Hyvä puhe riisuu aseista, paha puhe yllyttää niihin

Evankeliumi Johannes 7:40–52

Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.

Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

Rakkaat forssalaiset. Sanoissa on voimaa. Tämä pitää paikkansa niin puhutuista kuin kirjoitetuista sanoista. Toki pitää paikkansa sekin, että usein teot puhuvat enemmän kuin sanat, mutta kyllä myös sanoilla on vaikutuksensa. Sen me tiedämme hyvin tänään, kun vietämme Aleksis Kiven päivää ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Aleksis Kivi oli itse sanoista vaikuttunut; hän oli tarkkaan Raamattunsa lukenut, tunsi läpikotaisin Katekismuksen ja Virsikirjan sekä ne lukuisat herätyshenkiset hartauskirjat, joihin oli tutustunut jo lapsuudenkodissaan. Niinpä ei ole ihme, että hänen teoksensa vilisevät raamatunsitaatteja ja muita hengellisiä lausahduksia. Mutta terävästi Kivi myös parodioi sitä hitautta ja pinnallisuutta, jolla nuo sanat pääsivät ihmisiä sisäisesti muokkaamaan niin, että se näkyisi myös heidän käytöksessään. Ihmeellisellä tavalla muuten Seitsemän veljeksen lukutaidottomat miehet osaavat heitellä noita hengellisiä lauseita!

Romaanissa Juhani haluaa osoittaa lukkarille tuntevansa Uuden testamentin ja kysyy, osaako tämä nimetä Sepeteuksen pojat. Lukkari kääntääkin kysymyksen ovelasti takaisin ja kysyy, mikä oli Sepeteuksen poikain isän nimi. Tähän kompaan Juhani ei osaa vastata vaan hämmästelee: kerrotaankos sekin minun testamentissani? Niinpä niin, aina ei lukeminenkaan riitä ymmärtämiseen! Mutta kun lukutaito on hankittu, on veljeksistä tullut kelpo seurakuntalaisia. Romaanin lopulla Juhani käy heränneenä miehenä kirkossa. Sanoissa on voimaa, varsinkin Jumalan sanoissa. Ne muuttavat ihmistä.

Mutta myös ihmisten sanat toinen toisilleen muuttavat jotain. Ne eivät ainoastaan jaa tietoa vaan vaikuttavat. Sanat eivät vain kuvaile asioita ja olosuhteita vaan saavat niitä aikaan. Hyvä puhe synnyttää hyvää, paha puhe tuottaa pahaa. Julkisuudessa on Suomessa alettu entistä enemmän kiinnittää huomiota tähän. On noussut huoli väärän tiedon levittämisestä, valeuutisista, vihapuheesta, vihaan kiihottamisesta. Mitä joustavammaksi ja nopeammaksi on asiallinen tiedonvälitys tullut, sitä nopeammin ja tehokkaammin on kasvanut myös mahdollisuus valheiden ja mustamaalauksen levittämiseen. Tälle kaikelle on uusi tekniikka tarjonnut ennennäkemättömiä välineitä. Kun jokaiselle on auennut kanava saada äänensä periaatteessa kenen tahansa kuultavaksi tai luettavaksi, myös kaikenlaisten harhaanjohtavien ja vahingollisten sanojen levittäminen on mahdollistunut aina suoranaiseksi maanvaivaksi asti.

Ihanteena tietysti alun perin oli, että netissä voivat eri tavoin ajattelevat ihmiset käydä keskustelua ja siten valistua toinen toistensa viisaudesta, mutta kääntöpuolena onkin ollut vastakohtaisuuksien kärjistyminen. Eri tavoin ajattelevat ovat ajautuneet kauemmas toisistaan, he ymmärtävät toisiaan entistä vähemmän ja linnoittautuvat omiensa joukkoon entistä lujemmin.

Hyvä puhe ohjaa hyvään, paha puhe pahaan. Hyvä ohjaa sopuun, antaa voimaa ja välineitä elää yhdessä vaikkei oltaisi ihan samaa mieltäkään. Päinvastoin toimii paha puhe. Juoruilu, valehtelu, panettelu ja vähättely tekevät ylimieliseksi. Paha puhe antaa niin puhujalle kuin kuulijalle oikeutuksen halveksuntaan. Se vetää mukaan terävään ja pilkalliseen puhetyyliin, se houkuttelee toisetkin käyttämään kieltä samalla tavalla. Vaikuttava puhe alkaa ohjata ihmistä. Se voi kääntää hänen elämänsä suunnan. Hyvä puhe voi kääntää kohti hyvää. Sana alkaa sulautua ihmiseen ja tulla ilmi hänen tekoinaan. Mutta aina ei käy niin.

Päivän evankeliumissa Jeesus tekee puheellaan vaikutuksen. Hän muuttaa niiden elämän, jotka olivat varautuneet ihan muuhun. Miesryhmä oli saanut tehtäväkseen ottaa Jeesus kiinni, mutta kun he muiden tavoin jäivät häntä kuuntelemaan, ei vangitsemisesta tullutkaan mitään. Jeesuksen puheet olivat saaneet Jerusalemin asukkaat väittelemään: onko hän Messias vai ei? Ne, jotka pysähtyivät kuuntelemaan Jeesusta, tulivat sanan vaikutuksen kohteeksi. He joutuivat selvittämään omalla kohdallaan, kenen he uskoivat hänen olevan. Jeesuksen puhe toi heidät valinnan paikalle.

Juuri, kun Jeesuksen vastustajien lähettämät miehet tulivat ottamaan häntä kiinni, Jeesus oli kovalla äänellä antanut kuulijoilleen lupauksen: Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan. (Joh. 7:37-38). Tästä oli seurannut kiivas väittely, mutta kukaan ei ollut tohtinut tarttua Jeesukseen. Hänen puheensa oli kuitenkin siinä määrin vaikuttavaa, että vangitsijat kääntyivät takaisin. Hyvä puhe alkoi ohjata heitä. Se kuvaannollisesti riisui heidät aseista. Heissä ei ollut rohkeutta eikä voimaa käydä häneen käsiksi. Kun he palasivat ylipappien ja fariseusten luo, nämä pilkkasivat heitä: Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?

Raamatussa ei kerrota, tuliko näistä tyhjin käsin palanneista vangitsijoista Jeesuksen opetuslapsia vai ei. Ehkä heitä tämän jälkeen ainakin kiinnosti seurata häntä vähän etäämpää. Mutta olennaista on huomata, että sanalla oli heihin vaikutusta. Hyvä puhe riisui heitä aseista, kun taas paha puhe olisi yllyttänyt heitä niihin. Ihmisellä on valmius kumpaankin, hyvään tai pahaan. Tuleeko hänestä Jumalan tahdon toteuttaja vai sen vastustaja, riippuu siitä, kumman äänen puoleen hän korvansa kallistaa, vihan vai rakkauden.

Jeesuksen kuulijat väittelivät siitä, voiko tuollainen mies olla Messias. Ehkä monet heistä odottivat häneltä jotain muuta. Kaiketi nämä pitivät Jeesusta sittenkin liian tavallisena ollakseen Jumalan valitsema. Mutta eivät edes ne voimalliset teot, joita Jeesus oli tehnyt, olleet saaneet heitä vakuuttuneiksi. Jeesuksen vastustajat kyselivät pilkallisesti, oliko kenestäkään hallitusmiehestä tai muusta eliittiin kuuluvasta tullut hänen opetuslastaan. Sellainen sopisi korkeintaan oppimattomalle rahvaalle. Mutta heti, kun he tämän sanoivat, heidän omasta joukostaan ilmoittautui Nikodemos, joka oli jo salaa käynyt Jeesuksen luona. Kyllä evankeliumi edelleen puhuu myös oppineille. Kyse on vain siitä, aukeavatko ihmisen silmät, korvat ja sydän.

Puheissaan ja teoissaan Jeesus osoitti, kuka hän on. Niiden välityksellä hän ilmoitti olevansa Jumalan Poika. Mutta eivät kaikki silti niissä tunnistaneet hänen todellista olemustaan. Se tuli ilmeiseksi vain niille, jotka uskoivat. Vain usko Jeesuksen sanojen ja tekojen kokonaisuuteen ylitti sen, mitä oli nähtävissä tai kuultavissa yksittäisissä sanoissa tai teoissa. Niitähän saatettiin aina pitää riittämättöminä merkkeinä, kun huomio kiinnitettiin vain siihen, miten inhimillinen Jeesus oli. Ilman uskoa ei hänessä nähty Jumalan Poikaa.

Ilman uskoa ei voi vakuuttua siitä, että Jeesus on Jumalan lähettämä ja että hänellä on sanoma, joka voi muuttaa koko ihmiskunnan. Inhimillisesti katsoen sellaisesta on vaikea vakuuttua, mutta Jumalan Hengen vaikutuksesta uskosta voi tulla ihmiselle koko elämän perusta. Niin heistä voi hänen hyvien sanojensa voimasta tulla myös itse hyvän puhujia.