Piispan saarna Hervannan kaupunginosan 40-vuotisjuhlamessussa 8.9.2013

Evankeliumi Matt. 6: 25-34

Jeesus sanoo:

”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

 

Voiko ihminen olla huolehtimatta huomisesta? Vapauttaako usko hänet suunnittelemasta tulevia päiviä? Käsi ylös, kuka teistä arvioi jo tänään tietävänsä edes suurin piirtein, mitä ensi viikolla aikoo tehdä! Kenellä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä aikoo huomenna pukea ylleen tai syödä ruuakseen?

Ette te tee ollenkaan väärin, kun pidätte huolta huomisesta. Kyllä tulevaisuuttaan saa suunnitella ja varautua siihen. Sama Jeesus, joka kehottaa katsomaan kedon kukkia ja taivaan lintuja ja olemaan huolehtimatta huomisesta, muistuttaa toisaalla: Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. (Luuk. 14:28)

Kyllä elämän yllätyksiin saa varautua. Juuri rakentamisessa se tärkeää onkin! Tavallisestihan hankkeet muuttuvat työn kestäessä kalliimmiksi kuin arveltiin. Mutta ylipäätään rakentaminen on tulevaisuuteen varautumista, suojan saamista sateisiksi päiviksi, lämpimän kodin laittamista lasten kasvaa, päiväkodin perustamista turvallista hoitoa varten, koulun avaamista oppimisen mahdollistamiseksi. Kaikki tämä suuntaa tulevaisuuteen. Niin on tehty Hervannassakin jo 40 vuoden ajan.

Onko täällä tänään paikalla alkuperäisiä asukkaita, siis sellaisia, jotka ovat asuneet täällä kaikki 40 vuotta? Ainakin olen varma siitä, että täällä on sellaisia, jotka muistavat nämä seudut metsinä ennen rakentamisen aloittamista 70-luvulla; itsekin kuulun niihin.

Annan teille kaikille kirkkovieraille tehtävän. Ole hyvä ja mieti: mikä on sinun mielestäsi ollut tärkeää Hervantaa rakennettaessa? Jos olet tullut muualta, mieti omaa kotipaikkakuntaasi. Mikä tekee oman kaupunginosan hyväksi asua? Luultavasti keksisit sellaisia useita, mutta sano yksi asia vierustoverillesi. Mikä tekee hyvän kaupungin tai hyvän kaupunginosan?

****

Hervantalaiset osaavat varmasti nimetä monia hyviä seikkoja. Luonnon läheisyys, palvelut vieressä, työpaikat, koulut, liikuntamahdollisuudet jne. Joku lausuisi myös naapurit ja ylipäätään toiset ihmiset. Eihän hyvää kaupunkia voi olla ilman kaupungin asukkaita.

Hyvä kaupunki on rakennettu huolella. Tarkoitan huolella rakentamisella kahta asiaa: ensinnäkin rakennetaan huolellisesti, tehdään laadukasta työtä, joka kestää. Valitettavasti Suomessa on viime aikoina paljastunut tavattomasti rakennusvirheistä ja korjausvirheistä johtuneita vahinkoja.

Toiseksi tarkoitan huolella rakentamista sitä, että otetaan huominen huomioon – ajatellaan siis tulevien päivien mahdollisia huolia. Suunnitellaan, tehdään laskelmia, varmistetaan riittävä rahoitus. On oltava etukäteen huolissaan; ei voida vain katsella kukkia ja lintuja.

Mutta mitä muuta pitää ottaa huomioon? Näinkö syntyy hyvä kaupunki? Vai tarvitaanko vielä jotain?

Kuulimme äsken Raamatun psalmin: Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. (Ps. 127:1) ”Jos Herra ei taloa rakenna.” Millä tavoin Herra rakentaa taloja? Ei millään ihmeellä, ei vain pelkän luovan sanansa voimalla, antaen vain talojen ja kaupunkien putkahtaa esiin. Hän käyttää rakentamiseen ihmisiä. Herra ottaa ihmisen sisäisen minän käyttöönsä, valloittaa hänen sydämensä ja vaikuttaa hänessä. Sieltä käsin Herra rakentaa taloja ja tekee hyviä kaupunkeja niiden asukkaille. Hän rakentaa ensin rakentajia.

Jumala saattaa ihmisiä tuntemaan hänen tahtoaan ja kutsuu heitä sitä noudattamaan. Hän avaa ihmisen silmät näkemään tämän vastuun oman perheensä, kotinsa, kaupunkinsa ja yhteiskuntansa rakentamisessa. Hän synnyttää ihmisissä uskoa, toivoa ja rakkautta. Sellaisten hyveitten voimalla Hän rakentaa ihmiskätten työllä hyviä kaupunkeja.

****

Jeesuskin puhui toisaalla talon rakentamisesta. Hän kertoi vertauksen kahdesta miehestä, joista toinen rakensi hiekalle ja toinen kalliolle. Edellisen talon pyyhkäisi sade ja tulva mennessään, jälkimmäinen kesti myrskyt ja mullistukset (Matt. 7:24-27).

Onko Hervanta rakennettu kalliolle? Monitasoinen kysymys. Siihen on helppo saada ensimmäisellä tasolla vastaus vain vilkaisemalla talojen pihoille tai katujen leikkauksiin, tai pistäytymällä jää- tai uimahallissa. Vakaata graniittia joka puolella. Entä toinen taso? Onko tällä hyvällä kaupunginosalla elämän kaikkinainen järjestys, ihmisillä työ, palkka, terveys, turvallisuus, ruoka, vaatteet, koulutus? Kaikkeen tähän on kiinnitetty huomiota. Silti joku tai monikin hervantalainen voi noista jäädä paitsi. Mutta voiko yksinomaan niistä ylipäätään saada hyvää kaupunkia? Mitä vielä pitäisi olla?

Voiko vielä olla kolmannen tason kalliota, jolle kaupunki rakennetaan? Sellaista ei voi osoittaa samoilla välineillä kuin kahta ensimmäistä, ei maaperää tutkimalla eikä kunnallisteknisiä, taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia olosuhteita kehittämällä. Sille kalliolle rakennetaan luottamalla Jumalan lupauksiin hänen sanassaan.

Jumala tietää kyllä, mitä ihminen tarvitsee. Hän, elämän antaja, lupaa huolenpidon; tehden senkin ihmiskätten välityksellä. Hän rakentaa ja ruokkii, pukee ja parantaa. Sitä varten täällä Hervannassa on monia palveluja.

Mutta Jumala kutsuu ihmistä asettamaan elämässä tärkeysjärjestyksiä: Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Jumalan valtakuntaa ei voi perustaa ihmisen kätten töillä. Sitä ei muurata tiilestä eikä sen pohjia valeta betonista. Sitä rakennetaan uskossa, toivossa ja rakkaudessa, Jumalan tahtoa elämässä seuraten.

****

Hervannan kirkossa on parhaillaan Torinon käärinliinaa esittelevä näyttely. Se on herättänyt huomiota, jopa jonkin verran väittelyäkin. Näyttelyyn tutustuva ajautuu luonnollisesti pohtimaan kysymystä Torinossa säilytettävän liinan aitoudesta. Mutta siihen ei tämä näyttely voi ottaa kantaa; sellaista näyttelyn järjestäjät eivät osaa sanoa. Tieteellistä näyttöä ei voi saada siitä, onko kyseessä juuri Jeesuksen hautaliina. Sen sijaan tiede voi edistyessään vastata kysymyksiin, jotka koskevat liinan ikää tai alkuperää tai sitä, miten kuva on siihen muodostunut. Mutta mikään näistä ei ole varsinainen syy siihen, miksi liina kiinnostaa ja miksi sen varaan kannattaa rakentaa näyttely.

Onko hyvän elämän edellytys, että asiat ovat varmoja, objektiivisesti mitattuja ja tieteellisesti todistettuja? Onko välttämättä oltavat tietyn elintason ulkonaiset edellytykset, jotta voisi kokea elävänsä mielekästä elämää? Voiko tulevaisuuteen luottaa vain, jos siihen varautumisesta on riittävästi näyttöä? Eikö ihminen voi elää onnellisena vaikkei hän tunnekaan huomispäivää ja vaikkei hänellä ole rikkauksia tai varastoja? Eikö riitä, että osaa elää jokaisen päivän ja löytää siinä luottamuksen ja kiitoksen aiheita?

Ihminen ei sittenkään voi olla täysin varma huomisen tai menestyksestä – ei, vaikka hän luottaisi Jumalaan. Hän joutuu elämään epävarmuuksien ja heikkouksien keskellä ja näkemään juuri niissä Jumalan hiljaisen läsnäolon.

Vähän samalla tapaa Torinon käärinliinaa katsoessa joutuu pakosti ikään kuin siristämään silmiään, tai tarkentamaan katsettaan tai miten sen nyt vain tahtoo ilmaista; joutuu ikään kuin luopumaan varmuuden vaatimuksesta voidakseen ottaa vastaan sen, mitä on ikään kuin kätköstä löydettävissä. Joutuu katsomaan kuvaa ja miettimään sen sanomaa kykenemättä osoittamaan, mistä liina ja sen kuva ovat tulleet.

Vaikka ei voida todistaa, että liina on aito pyhäinjäännös, sen edessä voidaan kuitenkin tavoittaa sen sanoma. Sama pitää paikkansa kaikista pyhistä esineistä, reliikeistä ja pyhistä kuvista, joita monissa kirkoissa on. Kukaan ei voi osoittaa, että niissä olisi jotain erityistä voimaa itsessään. Sen sijaan usko voi kuulla niiden kutsun ja ottaa vastaan niiden sanoman. Ne herättävät etsimään Jumalaa, kutsuvat rukoilemaan, kehottavat noudattamaan Jumalan tahtoa sekä luottamaan häneen. Ne houkuttelevat antamaan elämän Jumalan ja lähimmäisen palvelemiseen.

Täällä nähtävillä olevat Torinon käärinliinaan liittyvät kuvat ja esineet ohjaavat katseita kärsivän Kristuksen puoleen. Näemme kuvan kauheasti runnellusta ja surmatusta miehestä. Se on kuva, joka vastaa sitä, mitä evankeliumeissa luemme Jeesuksesta.

Vaikka emme voi laittaa uskoamme tai luottamustamme siihen, että kyseessä olisi varmasti aito Jeesuksen hautaliina, sen kuva riittää kiinnittämään huomiomme Jumalan Poikaan ja hänen kärsimykseensä. Se herättää meidät etsimään hyvän kaupungin kolmannen tason peruskalliota. Se vie meidät pohtimaan, millainen on Jumala ja millainen on ihminen.

Käärinliinan kuva siirtää ajatuksemme Jumalaan, jolle olisi mahdollista poistaa kaikki maailman puute, hätä ja kärsimys, lopettaa sodat ja väkivaltaisuudet, mutta joka toimiikin toisin. Hän antaa ihmisen säilyttää oman vapautensa toimia väärin ja rakentaa vaikka koko elämänsä hiekalle. Ihmisen vapautta vaaliva Jumala valitseekin tulla itse kantamaan ihmisen osaa kaiken puutteen ja köyhyyden, sairauden ja kuoleman keskellä. Tämä Jumala voi antaa toivon toivottomille ja herättää luottamuksen niissä, joilla ei ole mitään inhimillistä syytä luottaa mihinkään tai kehenkään. Heidänkin kanssaan on itse Jumalan Poika.

Luottamus Jumalaan on ihmisen itsensä rakentamista ja ihmisyhteisön rakentamista. Se on hyvän kaupungin rakentamista huolella, mutta ilman turhaa huolta.

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme Nikean tunnustuksen mukaan.