Piispan saarna kirkkoherra Hannes Wallinin virkaan asettamisessa Joutjärven kirkossa 12.1.2014

 

Evankeliumi Joh. 1: 29–34

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.”

Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”

 

Mikä on kirkkoherran tehtävä? Tämän messun johdantosanoissa mainitsin niistä joitakin. Ne eivät ole aivan vähäiset. Sinulla, joka osallistuit äänestykseen, oli syksyllä ehkä mielessäsi vielä muitakin asioita, joita kirkkoherralta odotat. Kun tässä messussa asetetaan virkaan uusi kirkkoherra, hänelle tehdään kysymyksiä, jotka liittyvät hänen tehtäviinsä.

Kun seurakunnassa vaihtuu kirkkoherra, odotukset ovat vaihtelevia. Toiset odottavat, että jokin muuttuu, toiset taas, että asiat jatkuisivat ennallaan. Joku odottaa uutta, joku odottaa että jokin vanha loppuu. Odotukset ovat usein ristiriitaisia, mutta yleensä jokainen niistä on hyvin perusteltu jostain näkökulmasta. Toiveet saattavat olla ylimitoitettuja, mutta tavallisesti ne nousevat jostain aidosta tarpeesta.

Sama koskee ehkä kaikkea seurakuntatyötä ja koko kirkkoa. Seurakunta koostuu monenlaisista ihmisistä, joilla on erilaisia tarpeita. Ihmisten elämäntilanteet ja elämän kysymykset ovat erilaisia. Toisilla on puutetta ja joillain hätää; toisilla puolestaan ulkonaisesti kaikki hyvin ja joku elää suoranaisessa ylenpalttisuudessa. Yhden tarvitsisi saada kuulla rohkaisua, toisen puolestaan kehotusta. Yksi tarvitsee lohdutusta, toinen herätystä.

Seurakuntatyötä tulee kehittää monella tapaa. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa onkin viimeisten vuosikymmenten aikana ennakkoluulottomasti luotu monipuolista toimintaa. Jumalan armosta kirkollamme on ollut myös voimavaroja vastata moniin tarpeisiin. Mutta näyttää siltä, että tulevaisuudessa tarpeisiin joudutaan vastaamaan vähemmillä varoilla. Miten sitten toimitaan? Mistä leikataan, mitä vähennetään ja mistä luovutaan? Mihin panostetaan? Mihin keskitytään?

Onneksi uuden kirkkoherran ei tarvitse pohtia näitä kysymyksiä aivan yksinään. Vastauksia haettaessa on pidettävä mielessä, että seurakunta on jäsenistään koostuva yhteisö. Se ei ole työntekijävoimin toimiva palveluorganisaatio, vaan ihmisten muodostama yhteisö. Sen oma jäsenistö kannattelee omalla uskollaan, rakkaudellaan ja toivollaan sen toimintaa. Siksi tulevaisuuden seurakunnissa jäsenet itse kantavat enemmän vastuuta.

Tämän päivän evankeliumissa oli myös puhetta uuden tulosta edeltäjän sijaan. Oli Hanneksen kaima Johannes Kastaja sekä Jeesus. Uusi oli tulossa Johanneksen jälkeen, mutta tämä uusi olikin ollut jo ennen häntä. Tuon uuden tehtävänä oli ottaa jotain pois, samalla kun hänen tehtävänään oli tuoda jotain uutta.

Johannes osoittaa Jeesusta: Katsokaa! Hän kääntää katseita jäljessään tulevaan, mutta ei pidä seuraajaansa itseään vähäisempänä vaan suurempana. Jeesus on ollut jo ennen Johannesta ja siten oikeastaan Johanneskin on hänen seuraajansa. Johanneksen tehtävänä on ollut valmistaa tietä jälkeensä tulevalle ja siten osoittautua itse tätä vähäisemmäksi. Hänen tehtävänsä on ollut ennalta osoittaa Jeesukseen. Kastamalla itse vedellä hän on valmistanut tietä Jeesukselle, joka kastaa Pyhällä Hengellä.

Vanha suomalainen sananlasku vitsailee, että pappi on kuin tienviitta: näyttää, että menkää tuohon suuntaan, mutta jääkin itse liikkumatta paikoilleen. On totta, että papinkin pitää itse liikkua siihen suuntaan ja Häntä kohti, jota osoittaa. Pappi ei voi jäädä vain sivulliseksi osoittaessaan Kristusta, vaan hän on itse Kristuksen seuraaja.

Ranskan Colmarissa säilytetään kuuluisaa Matthias Grünewaldin maalaamaa Isenheimin alttaritaulua. Taulun keskiosassa on ristille naulittuna rujo, runneltu ja kauheasti kärsivä Kristus. Johannes Kastaja seisoo oikealla puolella ristin vierellä ja osoittaa Kristusta. Hänen pitkä etusormensa on ojennettu kohti ristillä riippuvaa miestä, toinen pitelee pyhiä Kirjoituksia. Johanneksen jalkojen juuressa on pieni karitsa. Etusorkillaan karitsa pitelee ristiä samalla kun sen kaulasuonesta vuotaa veri alla olevaan ehtoolliskalkin näköiseen maljaan.

Kristusta osoittavan Johanneksen kasvojen eteen on kirjoitettu latinaksi sanat: Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. Se on lainaus Kastajan sanoista toisaalla evankeliumissa (Joh. 3:30). Johanneksen tehtävänä oli osoittaa Jumalan Karitsaa, joka antaa itsensä uhriksi ja jonka veri vuodatetaan. Siinä hänen seuraajansa tehtävä olisi verrattomasti suurempi ja tärkeämpi kuin hänen itsensä. Suurempaa ja perusteellisempaa uhria ei kukaan voi antaa kuin Jumalan Poika, joka uhraa itsensä maailman puolesta. Se, jonka tehtävänä on osoittaa Kristukseen, ei siten voi osoittaa mitään suurempaa, eikä hän itse voi tuon suuren uhrin rinnalla kasvaa muuta kuin pienemmäksi.

Siinä on myös kirkkoherran tehtävä. Hanneksella on Johanneksen tehtävä, tehtävä osoittaa Kristukseen. Voiko ihminen saada suurempaa kutsumusta kuin näyttää tienviittana Kristukseen, mutta myös kutsumusta, joka samalla täyttyessään tekeekin pieneksi ja nöyräksi? Kirkkoherra ei totisesti voi pysyä itse ”herrana”, kun hän palvelee kaikkeuden Herraa. Tuon suuremman Herran edessä kaikki ihmiset voivat vain tuntea heikkoutensa ja vähäisyytensä. Eikä vain vähäisyytensä, vaan myös lankeavaisuutensa ja syntisyytensä. Ihminen voi vain rukoilla: Herra, armahda. Mitä muuta toivoa hänellä kaikkivaltiaan Jumalan edessä olisi? Ei hän voi esitellä ansiokseen oppineisuuttaan, kokemustaan, tietojaan ja taitojaan, vaikka niistä kaikista paljon työssä ja arkielämässä hyötyä onkin.

Mutta Herra myös kuulee ihmisten rukouksia. Hän armahtaa ja ottaa käyttöönsä nimenomaan ihmisiä, sellaisia kuin me olemme. Siinä on myös kirkkomme ja seurakuntiemme työn tulevaisuus: Herra itse toimii. Hän kutsuu ja varustaa Pyhällä Hengellään, osoittaa tehtäviä ja antaa lahjoja.

Tämän kutsun Herra esittää kaikille niille, jotka on Pyhässä kasteessa otettu hänen yhteyteensä. Se on hänelle mahdollista, koska hän on ollut jo ”ennen Johannesta”, ennen Hannesta ja ennen kaikkia ihmisiä. Hän on ollut ennen kaikkia tämän seurakunnan jäseniä, hän on ollut ennen kaikkia hänen nimeensä kastettuja.

Kun Johannes lausuu Jeesuksen olleen ennen häntä, hän selittää sitä samaa, mitä hän kertoo nähneensä, kun hän kastoi Jeesuksen. Johannes kertoo, että Pyhä Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen hahmossa ja asettui Jeesuksen päälle. Tästä hän tiesi, että kyseessä oli Jumalan Poika – sillä näin hän kertoo Jumalan sen hänelle ilmoittaneen. Jumalan Poika on ollut jo ennen häntä, vaikka ihminen Jeesus Nasaretilainen oli häntä puoli vuotta nuorempi.

Toisissa evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen kasteen yhteydessä taivaasta kuuluneen äänen, joka lausui: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt (Matt. 3:17, Mark. 1:11, Luuk. 3:22). Evankeliumit kertovat saman asian hieman eri tavoin, mutta niitä yhdistää se, että kaikissa Jeesus aloittaa julkisen toimintansa ottamalla vastaan kasteen Johannekselta Jordan-virrassa, ja että siinä yhteydessä Isä tunnustaa hänet Pojakseen, jossa asuu Pyhä Henki. Jeesuksesta ei tullut Jumalan Poika vasta kasteessa, vaan kuten Johannes sanoo, Poika on ollut jo ennen häntä.

Yksi Jumala toimii kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki toteuttavat yhteistä pelastavaa tehtävää maailman hyväksi. Jumalalla on yksi tehtävä, jossa Isä, maailman luoja ja elämän antaja, lähettää maailmaan Pojan, ikuisen Sanansa. Poika syntyy ihmiseksi, ottaa kannettavakseen ihmisen heikkouden, vaivan, nälän ja sairauden sekä ylipäätään ihmisen kuolevaisuuden. Poika kantaa ihmiskunnan synnit omassa ruumiissaan. Tässä Pojassa kuitenkin asuu Pyhä Henki, joten hän voi tehdä Jumalan tekoja, ja Jumalan valtuutuksella hän ryhtyy tehtäväänsä.

Kasteensa jälkeen Jeesus alkaa toteuttaa sitä tehtävää, josta profeetta Jesaja tänään luetussa kappaleessa ennusti: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia (Jes. 61:1-2). Nämä sanat Jeesus Luukkaan evankeliumissa lukeekin toimintansa aluksi Nasaretin synagogassa omana ohjelmanjulistuksenaan (Luuk. 4:18-19).

Jeesus on enemmän kuin Nasaretin Marian poika; hän on Jumalan lähettämä Messias, ja vielä enemmän: hän itse ikuinen Jumalan Poika. Tämän salaisuuden Isä ilmoitti Poikansa kasteessa Pyhässä Hengessä.

Päivän evankeliumi ilmaisee keskeisen kristinopin kohdan. Oikeastaan se ilmaisee koko kristinuskon kaksi tärkeintä oppia; ensinnäkin sen, että Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Toiseksi se ilmaisee, että Poika on sekä ihminen että Jumala; hän on rakentajan Poika Nasaretista, mutta hän on Jumalan Poika, jossa asuu Jumalan Henki. Siksi häntä tulee kuulla.

Tähän perustuu myös se, että kristillisessä seurakunnassa kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Evankeliumien aluksi kerrotaan, miten Jeesus kastettiin ja miten Isä ja Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä. Evankeliumin lopussa Jeesus lähettää itse omansa kastamaan Isän ja Pojan Hengen nimeen. Jokainen kaste, joka toimitetaan tähän nimeen, palautuu siihen, mitä Jeesuksen kasteessa tapahtui. Sillä tavoin meidätkin on otettu osallisiksi siitä, mitä Jumala lahjoittaa kolmessa persoonassaan.

Millainen lahja onkaan Pyhä kaste! Siinä saamme Jumalan pelastavat teot osaksemme. Me kuulumme hänelle, jonka nimeen meidät kastetaan, ja tulemme hänen palvelijoikseen. Siinä meidät tehdään osallisiksi tehtävästä, jonka Jeesus Jesajan profetiasta itselleen luki. Meidätkin on samassa Pyhän Hengen voimassa lähetetty ilmoittamaan hyvää sanomaa, parantamaan murtuneita mieliä, julistamaan vapautusta ja kahleiden kirpoamista, Herran riemuvuotta, kaikkien murheellisten lohdutusta.

Hän, joka on ollut ennen meitä, on tämän tehtävän jo itse aloittanut. Hänellä on kaikki valta, ja vallallaan hän kutsuu ja tekee omistaan lähettiläitään. Hän lähettää omansa julistamaan rakkauttaan sanoin ja teoin. Tämän kaupungin ja erityisesti tämän kaupunginosan ihmiset tarvitsevat Jumalan rakkautta.

Kun Joutjärven seurakunta nyt saa uuden kirkkoherran, hänen tehtävänsä on johdattaa seurakuntaa tässä palvelutehtävässä. Se voi saada monenlaisia muotoja, siinä kohtaa vaikeita kysymyksiä ja työläitä haasteita. Siinä ei aina ole helppo tehdä oikeita ratkaisuja eivätkä siinä voimat tunnu riittävän. Mutta tätä työtä tehdään Jumalan Hengen voimassa.

Johanneksen sormi edelleen osoittaa Häneen, joka kasvaa suuremmaksi, samalla kun ihminen kasvaa pienemmäksi. Sillä tavoin toimii Jumalan Pyhä Henki. Hänen siunauksiaan käymme nyt rukoilemaan virkaan asetettavalle.