Puhe kansallisen veteraanipäivän televisioidussa juhlassa Tampereella 27.4.2021

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, sotainvalidit, lotat, kaatuneiden omaiset, veteraanien jälkeläiset, hyvät naiset ja herrat.

Juhlamme otsikko ”Ihmisten välillä hyvä tahto” on tunnuskuvassa yhdistetty Hugo Simbergin maalaukseen ”Haavoittunut enkeli”. Nämä kaksi yhdessä kertovat, mistä veteraanipäivässä on kysymys. Muistamme heitä, jotka joutuivat uhraamaan nuoruutensa, terveytensä tai henkensä isänmaan vapauden säilyttämiseksi. Muistamme heitä, joiden läheisen sota vei. Sitä on vaikea kutsua ihmisten hyväksi tahdoksi,
sen sijaan sitä voi sanoa velvollisuudeksi jonkun toisen hyväksi. Hyvää tahtoa osoitetaan siellä, missä pidetään toisista huolta. Näin tekevät jälkeläisten sukupolvet nyt kannatellessaan yhä pienemmäksi käyviä sodan kokeneiden ikäluokkia.

”Haavoittunut enkeli” on Suomen taiteen rakastetuimpia teoksia. Siinä kannatellaan toista. Kuvassa oma ja toisen kärsimys ovat sisäkkäin. Yhtä ei ole ilman toista, sillä ihmiset on luotu toisiaan varten. Joka kannattelee, voi itse kohta olla kannettavana.

Toinen poika on kääntänyt vakavat kasvonsa katsojaan. Mitä hänen silmistään näkyy? Surua, pettymystä, velvollisuutta, uhmaa vai katumusta? Yhdellä arvoituksellisella silmäyksellä juro poika kysyy: olisiko vahinko voitu välttää, onko joku syyllinen johonkin ja pitäisikö jonkun muunkin olla auttamassa eikä katsomassa vierestä. Enkeli on haavoittunut. Niin näyttävät olevan myös hänen kantajansa, mutta sisältä päin.

Sota jättää arpia niin kehoon kuin sieluun. Väinö Linna puki sodasta palanneen synkät mietteet sanoiksi antamalla alikersantti Rokan opastaa vartioon lähetettävää nuorta Hauhiaa vihollisten ampumisesta, nämä kun ovat myös ihmisiä: ”Älä ala riitelemmää omatuntois kera. Tai tie sellaset hommat ainakii sit jälestpäi.”

Tuhannet jäivät selvittelemään asioita omatuntonsa kanssa jäljestä päin. Rintaman rukoukset hengissä selviämisestä muuttuivat huokauksiksi: Herra, armahda. Anna pysyvä rauha. Anna hyvä tahto ihmisille.

Tässä juhlassa lasketaan seppeleet ekumeenisessa yhteistyössä neljälle eri muistomerkille Kalevankankaan hautausmaalla. Seppelpartio vie ne vuoden 1918 Valkoisten vainajien sekä Punaisten vainajien muistomerkeille, Karjalaan jääneiden muistomerkille sekä sodissamme kaatuneiden Sankariristille. Kertokoot muistoseppeleet kunnioituksesta sekä yhteisestä hyvästä tahdosta.