Enkelin ilmoitus ja Marian visitaatio

Evankeliumi Luukas 1:26–45

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.”

Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

[evankeliumin jälkeen tyhjä ruutu]

Hyvät harjulaiset! Tänään on kirkkovuodessa Marian ilmestyspäivä. Aiheena on enkelin hänelle antama ilmoitus. Päivän nimi on latinaan pohjautuvissa kielessä Annunciatio eli ilmoitus. Päivää vietetään yhdeksän kuukautta ennen joulupäivää, oikeastaan siis 25.3., meillä kuitenkin lähimpänä sunnuntaina. Lukemassani pitkässä evankeliumin katkelmassa oli myös toisen pyhäpäivän teema, nimittäin Marian vierailu Elisabetin luona. Tuon päivän aihe on latinaksi Visitatio, ja sitä kutsuttiin Suomessa Marian käyntipäiväksi.

Marian käyntipäivää vietettiin 2.7., mutta se poistui meidän kalenteristamme jo Ruotsin vallan aikana 1772. Vaan eipä poistunut kokonaan, sillä sen mukaisesti kaikki Mariat ja Maijat viettävät meillä edelleen nimipäiväänsä 2.7.! Eräät luterilaiset kirkot ovat kyllä säilyttäneet myös visitaation päivän kalenterissaan, nimittäin Saksassa se on yhdessä katolilaisten kanssa pidetty tuossa heinäkuun päivässä, mutta Yhdysvalloissa se on muun maailman katolilaisten ja anglikaanien kanssa siirretty toukokuun viimeiseksi. Meilläkin visitaation Raamatun lukukappale haluttiin säilyttää, ja se siirrettiin tähän Marian ilmestyspäivään toisen vuosikerran evankeliumiksi. Luin se nyt tässä Marian ilmestyksen evankeliumin jatkeeksi, mitä se Luukkaan evankeliumissa suoraan seuraakin.

Onkin sopivaa puhua tänään visitaatiosta, sillä samalla sanalla kuvataan myös piispantarkastusta. Sekin on vierailu. Piispa vierailee seurakunnassa ja tekee näkyväksi, että jokainen seurakunta kuuluu kokonaiskirkon yhteyteen. Piispalla on hengellinen kaitsentatehtävä, minkä vuoksi hänen kuuluu vierailla seurakunnissa kohtaamassa ihmisiä ja kysymässä, mitä tänne kuuluu. Sitä olemmekin viime päivinä niin täällä Pispalassa kuin muillakin Harjun alueilla toteuttaneet. Olemme tavanneet alueen toimijoita, vierailleet heidän luonaan pohtiaksemme, miten paremmin palvelisimme pyhällä evankeliumilla tämän alueen ihmisiä.

Oikeastaan siitä on kysymys myös Marian ilmestyspäivässä. Jumala lähestyy yhtä ihmistä voidakseen täydellisesti palvella koko ihmiskuntaa. Enkeli Gabrielin ilmoitus Marialle koskee ensin tätä nuorta neitoa, mutta se koituukin kaikkien ihmisten hyväksi. Sellainen on myös Harjun seurakunnan tarkoitus: senkin tehtävänä on tavoittaa tämän alueen ihmisiä eri tavoilla, yksi tai useampia kerrallaan, erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisin palveluksin, mutta pohjimmiltaan saman sanoman vuoksi: Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on tullut ihmiseksi juuri näiden kaupunginosien ihmisiä varten. Hän on tullut jakamaan tämän seudun ihmisten elämää, olivat he kirkossa käyviä tai eivät. Herra Kristus on kaikkien maailman ihmisten Vapahtaja, koska hän on ottanut itseensä koko maailman ihmisyyden.

Tämä on kenties koko kristillisen uskon ihmeellisin asia. Se on uskomme syvin salaisuus, jota ei järki ymmärrä. Miten Jumala, joka on ääretön, ikuinen ja kaikkivaltias, saattaa kutistaa itsensä ihmisen kohtuun, lyhentyä ajassa syntyväksi ja ajassa kuolevaksi, heikentyä kärsiväksi ja haavoittuvaksi? Miten hän voi jättää asemansa niin että lopulta suostuu vihamiestensä pilkattavaksi ja tuhottavaksi? Miksi ei hän, joka kykenee kaikkeen, yksinkertaisesti sormeaan napsauttamalla pistä pahoja kuriin ja oikaise kaikkea vääryyttä? Ehkä vain siksi, koska hänen rakkautensa ohjaa häntä antamaan itsensä toisen hyväksi, sellaisen, joka kykenee olemaan hänen kanssaan keskustelun ja rakkauden yhteydessä – nimittäin ihmisen hyväksi.

Ei ihme, että Marian ilmestys on kautta vuosisatojen ollut suosittu taiteilijoiden aihe. Kiteytyyhän siihen koko kristillisen uskon sanoma. Näytän muutaman taidekuvan. Ensimmäinen maalaus on varhaisrenessanssia. Sen on maalannut Fra Angelico n. 1440 ja sitä säilytetään Madridin Prado-museossa.

fra-angelico-the-annunciation.jpg (1008×794) (wordpress.com)

Enkeli Gabriel kumartuu ja lausuu: Terve Maria, sinä armon saanut! Ujo ja hämmentynyt Maria istuu neitsyen siniseen viittaan pukeutuneena. Taiteilija ei kuitenkaan jää tähän kohtaamiseen, vaan rakentaa teokseensa pelastusopillisen kokonaisuuden.

Vasemmalla ajetaan paratiisista ulos Adam ja Eeva. Kukoistava puutarha hedelmineen jää taakse ja jalkoja alkavat pistellä ohdakkeet. Kasvoilta kuvastuu katumus, huoli ja epävarmuus. He joutuvat eroon Jumalasta ja samalla myös kylmyyteen, vaivannäköön ja keskinäiseen riitelyyn. Heistä tulee sitä, mitä me olemme. Emme tiedä, minne suunnata, missä olisi lepo ja rauha. Pahaan oloon sekoittuu häpeä, jonka yli ei pääse.

Mutta sama Jumalan käsi, joka osoittaa langenneet pois paratiisista, lähettää valonsäteen. Jumala antaa toivon ihmiskunnalle. Hän ei hylkää luomaansa. Hän lähettää pelastuksen Pojassaan, joka sikiää nuoren neitsyen kohdussa. Näin Mariasta tulee uusi Eeva, jonka lapset ovat elämän eivätkä kuoleman omia. Jumalan työ on kahtalainen; hän lausuu tuomion synnin tähden, mutta samalla lupaa jo pelastuksen.

Valonsäteessä näkyy kyyhkynen; Pyhä Henki asettuu Marian päälle, ja niin saa vastauksensa Marian kysymys: miten se voi olla mahdollista? Marian ilme kuvastaa nöyrtymistä Jumalan tahtoon. Hän laskee kirjan pois käsistään ja hänen kasvonsa kertovat: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” Itse Pyhä Kolminaisuus ottaa Marian pelastuksen välikappaleeksi; Isä lähettää Pyhän Hengen, ja Poika sikiää Marian kohdussa.

Toinen maalaus on täysrenessanssia. Sen on maalannut Leonardo da Vinci n. 1475 ja sitä säilytetään Firenzen Uffizi-galleriassa.

Leonardo da Vinci – Annunciazione – Google Art Project – Annunciation (Leonardo) – Wikipedia

Gabrielin vasemmassa kädessä on lilja neitsyyden vertauskuvana. Oikea käsi kohoaa siunauksen merkkinä. Gabriel keskeyttää Marian lukemisen, mutta Maria säilyttää kätensä kirjan päällä jatkaakseen opiskeluaan. Siinä, missä luostariveli Fra Angelico oli sijoittanut Marian konventin holvien alle, istuu da Vincin Maria avoimessa ja arkisessa ympäristössä. Puutarhan muurissa on portti, josta näkyy tie ja kaupunki sekä satama laivoineen. Neitsyt ei sulkeudu hiljaiseen elämään, sillä hänellä on tehtävä maailman hyväksi.

Maria rohkenee katsoa Gabrielia silmiin. Mutta hänen ilmeensä kertoo varovaisesta epäilystä. Kaikki ei ole varmaa. Enkelin ilmoitus ei ole häikäisevän kirkas. Ei näy taivaallista valonsädettä. Onko enkeli ollenkaan aineeton valo-olento? Nurmikolla näkyy hänestä varjo kuin kenestä tahansa ihmisestä. Marian vasen käsi estelee: tokkopa nyt sentään neitsyenä raskaaksi. Onko tämä näky vai todellisuutta, uskaltaako tällaiseen luottaa?

Da Vincin Maria on kuin kuka tahansa nuori, rippikoulunsa käynyt tyttö tai poika. Maria on epävarma tulevaisuudestaan. Hän ei tiedä, mihin suunnata. Hän ymmärtää, että on syytä opiskella ja hankkia tietoja ja taitoja voidakseen elää tässä maailmassa. Samalla hän kuulee Jumalan kutsun kuin aavistuksenomaisena mutta silti erotettavana. Yhtäältä enkelin lupaus on selkeä, mutta sen tunnistaminen Jumalan puheeksi ei ole helppoa. Taivaallisen ja maallisen väliin jää välimatka, varmuutta ei voi saavuttaa, korkeintaan kuulla sen hiljaisena sisäisenä kutsuna – mutta kutsuna juuri tässä arkisessa elämässä.

Luulenpa, että Pispalassakin ihmiset kyselevät yhtä varovaisesti kuin Maria: mitä Jumala on minulle varannut? Mitä hän minulle lahjoittaa, mihin hän minut kutsuu? Uskallanko seurata hänen ääntään ja luottaa hänen lupauksiinsa? Kun seurakunta tekee tunnetuksi Kristusta, Jumalan Henki voi hiljaisella sisäisellä äänellä puhutella ja antaa riittävästi varmuutta, että syntyy luottamus.

Kolmas maalaus on Espanjan taiteen kultakaudelta. Sen on maalannut El Greco, syntyjään kreikkalainen. Maalaus on noin vuodelta 1595 ja sitä säilytetään Budapestin taidemuseossa.

El_Greco_-_The_Annunciation_(Budapest).jpg (860×1200) (wikimedia.org)

Gabrielin ja Marian kohtaaminen on sijoitettu syvän sinistä taustaa vasten. Maria tuntuu irtoavan arkisesta elämästä Jumalan ylimaalliseen läsnäoloon. Gabriel saapuu pilven päällä. Toinen todellisuus murtautuu ihmisen luo, ja Mariasta tulee Jumalan työn välikappale. Hänet otetaan Jumalan pelastussuunnitelman toteuttajaksi. Maria kääntää päänsä ihmeellisiä puhuvan Gabrielin suuntaan. Hän estelee: miten sellainen voisi olla mahdollista? Mutta kun Pyhä Henki saapuu, kaikki on mahdollista. Silloin taivaasta leimahtaa selittämätön valo, pimeys vaihtuu valkeudeksi, estely luottamukseksi. Maria kohottaa katseensa: minä olen Herran palvelijatar.

Tapahtuman ylle piirtyy mysteerin teologinen selitys. Enkeli Gabrielin sormet kohoavat kuin kruunu. Ne viittaavat kristinuskon kahteen tärkeimpään oppiin. Kolme sormea muistuttavat, että Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Kaksi yhteen liitettyä sormea kertovat, että Poika on yhtä aikaa Jumala ja ihminen. Juuri siitä on tässä kohtaamisessa kysymys: Jumala ja ihminen yhdistyvät siinä ihmislapsessa, joka sikiää Marian kohdussa. Koko pelastuksen salaisuus on tässä kohtaamisessa. Isä lähettää Pyhän Hengen Marian, ihmisen ylle, ja hänessä syntyvä Ihmisen Poika on myös Jumalan Poika. Siinä on myös maailman toivo.

Ei ihme, että Maria tuntee epävarmuutta ja estelee. Mutta samalla hän luottaa varmuudella: jos tuonpuoleinen, kaikkivaltias ja pyhä Jumala voi astua taivaistaan tähän elämään ja tulla ihmiseksi, toki hän silloin voi johdattaa tavallista nuorta tämän elämän kysymyksissä ja epävarmuudessa. Toki sellainen Jumala, joka rakastaa ihmistä niin, että tulee jopa itse ihmiseksi, on hyvä ja luotettava. Jumala ei jää taivaisiin vaan poistaa taivaan ja maan rajan.

Moderni taide on tuottanut uusia pohdintoja Gabrielin ja Marian kohtaamisesta. Huomiota on kiinnitetty murrosikäisen tytön hämmennykseen hänen astuessaan lapsuudesta aikuisuuteen. Essi Renvallin pienessä veistoksessa Enkelin ilmoitus (v. 1935) Gabriel ei näyttäydy Marialle vaan kuiskaa selän takaa hänen korvaansa salaisuuden.

Kansallisgalleria – Teos: Enkelin ilmoitus

Maria pitelee epäuskoisena päätään samalla kun toinen käsi tunnustelee vatsaa. Hänen mieltänsä askarruttavat rakkauden, fyysisen läheisyyden ja hellyyden kaipuu. Teoksessa on eroottinen häivähdys, kun Gabriel laskee kätensä Marian lanteille.

Säväyttävimpänä tämän lajin tutkielmana, jonka olen nähnyt, pidän Otto Dixin v. 1950 maalaamaa teosta.

Annunciation – Otto Dix | Wikioo.org – The Encyclopedia of Fine Arts

Siinä Maria on esipuberteettiaan elävä tyttö, joka kokee olonsa epämukavaksi heräävässä seksuaalisuudessaan ja kiusaantuu enkelin ilmoituksesta. Hän punastuu häpeästä, kun Gabriel täysin hänen elämäänsä kuulumattomalla tavalla, pyytämättä ja tilaamatta, kummallisen linnun hahmossa saapuu osoittelemaan hänen kehoaan. Gabriel tuntuu jopa virnistelevän Marialle ikään kuin Jumala pitäisi tyttöä pilkkanaan. Pääseekö tämä Maria epäilyksensä ja nolatuksi tulemisen tunteensa yli, voiko hän sanoa ”minä olen Herran palvelija”, vai haluaisiko hän vain paeta tilanteesta? Tämä ei kuulu minulle, tuollaisen täytyy koskea jotain muuta, jotain aikuisempaa ja osaavampaa.

Rakkaat seurakuntalaiset. Kaikissa näissä kuvissa on yritetty kuvata yhtä aikaa jotain jumalallista ja samalla hyvin inhimillistä. Ihmisen osallistumista Jumalan pelastaviin tekoihin on pidetty sekä kiehtovana että vaikeana teemana. On ehkä hankala puhua ihmisestä Jumalan Pojan äitinä. Niin on ainakin luterilaisuudessa päädytty alleviivaamaan Marian tavallisuutta ja esikuvallisuutta. Hänestä on tehty kuuliaisuuden ja rohkeuden mallikappaletta. Mutta Marian saama tehtävä on pelkkää evankeliumia – hänen lapsensa on meille lahja, ja niin myös Maria on osa evankeliumia. Luterilaistenkin on syytä muistaa, että Maria ei ole lakia, jolla ihmisiä painostetaan pyhemmiksi. Hän kantoi kehossaan Jumalan armoa ihmiskuntaa kohtaan.

Marian kautta olemme saaneet Kristuksen. Me kiitämme Jumalaa näistä lahjoista yhtymällä uskontunnustukseen.