Piispan saarna kirkkoherra Manta Jutilan virkaan asettamisessa Mäntän kirkossa 19.1.2014

Evankeliumi Joh. 4: 5–26

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.

Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.

Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”

Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

 

Kummassa paikassa tulee rukoilla, Samariassa vai Jerusalemissa, vuorella vai temppelissä? Tässä kuullussa evankeliumin kertomuksessa mainitaan kaksi rukouspaikkaa. Onko toinen niistä toista parempi?

Mänttä-Vilppulan seurakunnalla on kaksi tai oikeastaan neljäkin kirkkoa, kun mukaan lasketaan myös Pohjaslahti ja Kolho. Mikä on täällä oikea paikka rukoilla? Jokaiseen liittyy seurakuntalaisilla rakkaita muistoja. Nyt pyydän sinua hetken miettimään, mikä näistä neljästä on sinulle mieluisin. Ole hyvä ja kerro vierustoverillesi, miksi pidät juuri jostain tämän seurakunnan kirkosta.

**

Pyydän nostamaan kättä: kuinka moni teistä on erityisen mielistynyt tähän Mäntän kirkkoon? Entä Vilppulan? Kolhon? Pohjaslahden?

Sinulla ovat omat syysi pitää juuri jostain noista neljästä kirkosta, etkä sinä ole omissa perusteluissasi väärässä. Jossain sinä koet enemmän olevasi omassa kirkossasi kuin jossain toisessa. Siihen voivat olla syynä varhaisimmat muistosi, lapsuuden tai kouluvuosien kokemukset, tai sinut voi olla kastettu, konfirmoitu tai vihitty avioliittoon jossain noista kirkoista. Tai sinä yksinkertaisesti pidät jotain kirkkoa kauniimpana ja viihtyisämpänä kuin jotain toista. Joka tapauksessa sinun perustelusi ovat vastaansanomattomat. Sinun kokemuksesi on oikea eikä sitä voi kukaan kyseenalaistaa omien kokemustensa nojalla.

Missä rukoilevat oikeat rukoilijat Mänttä-Vilppulan seurakunnassa? Jeesuksen sanojen mukaan he rukoilevat Hengessä ja totuudessa. Paikka ei ole ratkaiseva. Koska Jumala on Henki, hän ei ole sidottu yhteen tai toiseen paikkaan. Häntä voi rukoilla kaikkialla; ratkaisevaa on ihmisen oman elämän asenne, Jumalan vilpitön etsiminen ja sydämen avoimuus. Jumala kuulee rukoukset, ja hän voi myös yllättää. Hän yllättää ne, joilla on valmiit mallit mielessään.

Siellä, missä ihmisiä luokitellaan Jumalalle kelvollisiin ja kelvottomiin, tai missä Hänen rukoilijoitaan jaotellaan pyhiin ja syntisiin, juuri siellä Jumala toimiikin toisin ja ylittää inhimillisiä raja-aitoja. Hän kuulee rakastamiaan ihmisiä ja tekee heistä palvelijoitaan. Siitä puhuu tämän päivän evankeliumi. Siinä Jeesus ylittää peräti neljä ihmisiä erottavaa muuria.

Ensinnäkin Jeesus ylittää kansallisia rajoja ylipäätään kulkiessaan Samarian halki. Raamatun aikana juutalaiset välttivät Samarian alueen halki kulkemista. He eivät halunneet olla samarialaisten kanssa missään tekemisissä, sillä he eivät pitäneet heitä aitoina israelilaisina; nämä olivat menneiden vuosisatojen aikaan sekoittuneet muiden kansojen kanssa silloin, kun israelilaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa. He olivat myös rakentaneet alueelleen oman temppelin Garissimin vuorelle.

Toinen raja, jonka Jeesus ylittää, onkin juuri uskonnollinen raja. Samarialaisten temppeli oli jo Jeesuksen aikana juutalaisten tuhoama, mutta edelleen samarialaiset rukoilivat omalla vuorellaan. Heidän rukoustaan pidettiin vääränä, he palvelivat Jumalaa väärin, kaiketi myös uskoivat väärin tosi Jumalan lasten mielestä. Mutta nyt Jeesus ilmoittaa samarialaisille, että Jumalaa voi rukoilla täällä yhtä hyvin kuin muuallakin, kun se tapahtuu Hengessä ja totuudessa.

Kolmas raja-aita on sukupuolten välillä: Jeesus puhuu julkisesti naisen kanssa. Rabbit eivät sallineet miehen edes katsoa naiseen, saati puhua kadulla naisen kanssa. Nyt Jeesus on kahden hänen kanssaan kaivolla ja keskustelee. Opetuslasten kerrotaan menneen kaupunkiin ostamaan ruokaa. Kun he palasivat, evankeliumi kertookin heidän ihmetelleen, että Jeesus puhui naisen kanssa (Joh. 4:27).

Neljäs raja-aita liittyy myös miehen ja naisen kohtaamiseen: Jeesus osoittaa, että naisen suhteissa miehiin on jotain vialla. Rabbit sallivat korkeintaan kolme avioliittoa, mutta tämä nainen on jo viidennen miehen kanssa. Mikä on hänen elämäntarinansa? Onko hän jäänyt monesti leskeksi, onko hän eronnut tai hylätty? Mikä voisi olla sen syynä? Onko hän jollain tavoin moraaliton? Millaisen naisen kanssa Jeesus rohkeni keskustella?

Yksinäisen naisen oli sidottava itsensä johonkin mieheen, jonka oli pidettävä hänestä huolta. Jeesus ottaa esille naisen kipeän menneisyyden osoittaakseen itseensä parantavan veden lähteenä.

Jeesuksen kohtaamisessa naisen kanssa on neljä erottavaa muuria, nelinkertainen ammottava kuilu – ja kaikki nuo kuilut olivat vain ihmisten kaivamia, kuten oli kaivokin, jolla istuttiin. Jeesus ei vähättele eikä syrji, vaan hän tekee toisesta itsensä kanssa tasaveroisen keskustelukumppanin. Tuollaiset erottelut ihmisten välillä eivät enää merkitse.

Raamatussa mainittu Sykar lienee tämän päivän palestiinalaisella länsirannalla sijaitseva Askar. Siellä on Garissim-vuoren juurella vanha, edelleen Jaakobin kaivona tunnettu yli kaksi metriä leveä ja 30 metriä syvä kallioon hakattu kaivo.

Vanhan testamentin alussa on useita kertomuksia, joissa tapahtuu miesten ja naisten kohtaaminen kaivolla. Noille kertomuksille on yhteistä, että niissä ammennetaan vettä ja tapahtuu puolison löytäminen. Ensinnäkin Abrahamin lähettiläs löytää kaivolla Rebekan puolisoksi Iisakille (1.Moos. 24:12-51), sitten Iisakin poika Jaakob löytää kaivolla puolisokseen Raakelin (1.Moos. 29:1-30), ja kerrotaanpa myös Mooseksen tavanneen kaivolla Midianin pappi Jetron tyttäret, joiden joukosta hän sai vaimokseen Sipporan (2. Moos. 2:11-22).

Tätä taustaa vasten Jeesuksen esittämä pyyntö naiselle saada vettä kuulostaa tutulta. Ikään kuin evankeliumissa viitattaisiin puolison etsimiseen Jeesukselle! Vaikka siitä ei nyt ollut kysymys, asetelma johtaa juuri noiden edellä mainittujen inhimillisten raja-aitojen murtamiseen. Koittaa uusi aika, aika, jolloin suhde Jumalaan on yhtä läheinen ja täynnä Hengen vapautta kuin toisilleen rakkaiden puolisoiden suhde voi olla.

Sinä, jolla on puoliso, olet hänet jostain löytänyt; kukaties vaikka kaivolta. Ehkä olette tavanneet kirkossa, ehkä jossain muualla. Mutta rakastavien puolisoiden suhde voi ilmaista jotain siitä, millainen on Kristuksen ja hänen omiensa suhde.

Jeesus johdattaa keskustelun Sykarin kaivon naisen kanssa koskemaan sitä uutta aikaa, joka nyt on täyttynyt Hänessä. Siksi hän ottaa puheeksi veden ja pyytää vettä nimenomaan samarialaiselta naiselta. Nainen ihmettelee: kuka juutalainen nyt suostuisi juomaan samasta astiasta samarialaisen kanssa? Kun Jeesus sanoo, että hänellä itsellään olisi vettä, jota naisen tulisi häneltä pyytää, nainen hämmästelee lisää. Mistä Jeesuksella sellaista olisi, ja voisiko se olla parempaa kuin tämän kaivon vesi?

Jeesus johdattaa puheen veteen, jota juotua ei enää tule jano, mutta hänen keskustelukumppaninsa ei osaa ajatella muuta kuin jonkinlaista ihmeellistä vettä. Hänelle ei Jeesuksen kuvaannollinen kielenkäyttö aukea. Hän on kuin Johanneksen evankeliumin edellisessä luvussa Nikodemos, jolle Jeesus puhui syntymisestä uudesti, ylhäältä. Nikodemos hämmästeli, miten ihminen voi muka syntyä uudesti, eihän hän enää voi palata äitinsä kohtuun. Mutta Jeesus tähdensi hänelle, että kyse on syntymisestä Pyhästä Hengestä (Joh. 3:1-10). Samasta on kysymys hänen antamassaan vedessä.

Jeesus lupaa: sinun sisimmässäsi voi virrata elävä vesi. Se on: Jumalan Pyhä Henki voi sinussa vaikuttaa niin, että sinun elämäsi saa täyttymyksensä, sinä saat kokea Jumalan hyvyyttä ja koko elämäsi eheyttä ja mielekkyyttä.

Huomio kiinnittyykin janon sammuttamisen ja vesihuollon sijasta siihen, kuka Jeesus on ja mitä hän voi antaa. Hän on enemmän kuin keskustelukumppani, jopa enemmän kuin profeetta. Hän on itse Messias eli Kristus. Hän tuo uuden ajan, uuden tulevaisuuden, sellaisen, jossa vanhat ihmisten raja-aidat kaatuvat, ennakkoluulot, syrjintä, alistaminen ja keskinäinen kyräily päättyvät. Nyt, tällä kaivolla pettymykset ja katkeruus ovat ohi. Tässä on nyt oikea rukouksen paikka, tässä ollaan nyt Jeesuksessa keskustelemassa Hengessä ja totuudessa. Tässä on nyt oikea jumalanpalvelus.

Samaa voidaan sanoa paitsi Samarian kaivolla, myös Mänttä-Vipppulan kaikissa kirkoissa aina, kun niissä vietetään jumalanpalvelusta. Siellä, missä kuullaan Jumalan sanaa luettavan, siellä missä hiljainen ja arka rukous kohoaa edes aavistuksenomaisena mieleen, siellä voi myös sydän avautua Jumalan kiitokseen ja ylistykseen.

Mänttä-Vilppulassa on seurakunnalla useita haasteita, kuten on muuallakin maassa. Haasteet ovat ensi näkemältä taloudellisia ja hallinnollisia, tai ne koskevat jäsenmäärän tai osallistumisaktiivisuuden laskua. Mutta suurimmat haasteet eivät kirkossamme viime kädessä ole tällaisia ulkonaisesti mitattavia ja arvioitavia haasteita. Suurimmat haasteet ovat hengellisiä. Me tarvitsemme Jumalan Henkeä, joka virtaa ihmisen sisimmästä kuin lähteestä. Se voi virrata ihmisestä toiseen ja sytyttää uskoa Jumalaan, toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen sekä rakkautta toinen toista kohtaan.

Tässä kaupungissa Jeesuksella on sama sanoma: hän lupaa elävän veden, hän lupaa Pyhän Hengen, ja täälläkin hänen palvelijansa rukoilevat Jumalaa Hengessä ja totuudessa. Se tarkoittaa, että Mänttä-Vilppulan seurakunnalla on tehtävä kuuluttaa Jumalan hyvää tahtoa sanoin ja teoin tämän kaupungin asukkaiden hyväksi. Siinä on kirkkoherralla erityinen vastuu, vaikka hän ei sitä yksin toteutakaan.

Kirkkoherran tehtävänä on seurakunnassaan pitää huolta siitä, että täällä kaikuu Kristuksen ääni. Hänellä on tehtävänään ikään kuin ammentaa syvästä kaivosta vettä janoisille. Se ei merkitse tavanomaista vettä, joka janottaa uudestaan, vaan Jumalan sanaa, joka synnyttää uskoa ja luottamusta.

Sanan välityksellä Pyhä Henki murtaa inhimillisiä raja-aitoja. Hän tekee eri kirkoissa rukoilevista, erilaisista ihmisistä yhden kokonaisuuden, yhden seurakunnan ja yhden Jumalan kansan. Nyt käymme alttarin ääressä rukoilemaan kirkkoherralle siunausta hänen virassaan.