Saarna Lopen kirkon satavuotisjuhlassa helatorstaina 13.5.2021

Evankeliumi Luukas 24:46–53

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.

 

”Pysykää tässä kaupungissa”, kehotti Jeesus opetuslapsiaan. Niinpä he pysyivätkin Jerusalemissa ja jopa sen temppelissä. Te, rakkaat loppilaiset, olette pysytelleet oman kirkkonne luona sukupolvesta toiseen. Tämä nykyinen kirkko on joidenkin arvioiden mukaan ehkä jopa jo kuudes kirkko Lopella, joskin vain viidestä lienee kiistatonta historiallista tietoa. Tämä kirkko, jonka satavuotisjuhlia vietämme, on toki vanhempi kuin sata vuotta. Se valmistui jo 1887, mutta salama poltti sen 1914.

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun Lopella kirkko paloi. Se oli jo kolmas kerta reilun sadan vuoden sisällä. Myös kaksi edellistä kirkkoa, hirrestä rakennettua, oli kumpikin palanut vain lyhyen käytön jälkeen. Surullisten sattumusten sarja, sillä uuden kirkon rakentaminen tuli aina loppilaisille kalliiksi puuttuvien tai riittämättömien vakuutusten vuoksi. Kaksi kirkko paloi salaman sytyttäminä, tässä taas oli lämmityslaitteen tuli päässyt savutorvesta välikattoon. Koska kirkko oli nyt rakennettu tiilestä, jäivät sentään muurit pystyyn. Se mahdollisti kuitenkin jotain aivan uutta, voisiko sitä jopa kutsua onneksi onnettomuudessa.

Kun kirkko tuhonsa jälkeen uudelleen rakennettiin, toteutettiin radikaali uudistus. Kirkkoa ”käännettiin” sen pohjapiirustukseen nähden. Se järjestettiin uudelleen siten, että alttari siirtyi ristikirkon itäsakarasta pohjoiseen ja pääsisäänkäynti lännestä etelään. Kirkkosalia siis ikään kuin pyöräytettiin 90 astetta vastapäivään tiilimuuriensa sisällä ja tultiin nykyiseen asemointiin.

Perinteisesti kirkot on rakennettu itä-länsisuuntaisesti niin, että katse suuntautuu kohti uutta päivää. Sillä on alkukirkollinen taustansa, joka palautuu aina Jeesuksen ylösnousemuksen varhaiseen aamuun. Jokainen sunnuntaiaamu muistuttaa pääsiäisaamusta. Uudessa testamentissa kutsutaan sunnuntaita Herran päiväksi, ja jo antiikissa nimenomaan tuona aamuna alettiin viettää kristittyjen jumalanpalvelusta. Se toimitettiin jopa ennen auringon nousua, ja nimenomaan aamua kohti kääntyneenä.

Johanneksen ilmestyksessä Kristusta verrataan kirkkaana loistavaan aurinkoon (Ilm. 1:16); hän valaisee meidät ja meidän tiemme. Hän osoittaa, millainen on Jumalan kirkkaus. Kun Kristus on tullut luoksemme, kaikki pimeys on poistunut. Kun Kristus astui ylös taivaisiin, opetuslapset jäivät katsomaan hänen peräänsä ylöspäin. Kohta he kuitenkin käänsivät katseensa tähän maailmaan ja lähtivät julistamaan ilosanomaa. Sen he tekivät siinä voimassa, jonka Isän oikealle puolelle kaikkivaltiuteen noussut Kristus heille antoi. Kun odotamme Kristuksen paluuta, me katsomme kohti tulevaisuutta. Siksi kirkot on rakennettu itää kohti, siihen suuntaan, mistä päivä koittaa. Kristinuskon tultua Suomeenkin ruumiiden hautaaminen täällä muuttui niin, että ne alettiin laskea hautaan kasvot itään päin, ylösnousemuksen aamua odottamaan.

Maailmassa on toki monia kirkkoja, joissa alttari on jossain muussa kuin itäpäädyssä. Kyllä se niinkin käy. Voidaan kuitenkin ajatella, että kun seurakunta rukoilee itään päin kääntyneenä, se yhtyy rukoukseen koko luomakunnan kanssa. Kristityt ymmärtävät elävänsä ajan rytmissä, yön ja päivän vaihtelussa, jonka Jumala on luonut. Me olemme osa Jumalan luomaa suurta maailmankaikkeutta, jossa hän on laittanut kaiken radalleen. Niin myös ihmisen; hän elää työn ja levon rytmissä sekä vuodenaikojen antamassa maan kasvun, kylvön ja korjuun rytmissä. Hänen elämänsä on asetettu suorastaan kosmisiin kehyksiin. Kun hän ymmärtää myös arkensa ja elinkeinojensa olevan osa taivaankappaleiden kiertoa, on hänen myös syytä ylistää Jumalaa ja rukoilla häntä yhtenä luomakunnan osana. Itään päin rukoillessaan hän sovittaa itsensä ja oman rukouksensa luomakunnan ylistykseen. Täällä Lopella pappi seurakunnalle puhuessaan katselee etelään, päivän korkeimpaan hetkeen. Itse asiassa juuri keskipäivän aurinkoon Kristusta verrataankin tuossa viittaamassani Ilmestyskirjan kohdassa.

Maapallo pyörähtää akselinsa ympäri kerran päivässä ja juoksee auringon ympäri yhden kierroksen vuodessa. Aurinko, tähdet ja kuu olivat jo varhain ihmiskunnan ensimmäinen kalenteri, joista aikaa laskettiin. Mekin niiden kierron mukaan laskemme päivämme, kuukautemme ja vuotemme. Kirkkovuoden pyhätkin ankkuroituvat aurinko- ja kuukalentereihin, niin myös tämä helatorstai, jota vietetään aina 40 päivää pääsiäisestä, helluntaita puolestaan 50 päivää pääsiäisestä.

Täällä Lopella on kuitenkin hyvin ymmärretty, ettei aikaa mitata vain taakse päin katsoen. Sitä eletään koko ajan eteenpäin. Vaikka kirkon pohjakuvaa käännettiin kellossa yhtä neljännestä taaksepäin, sillä ei tarkoitettu kääntymistä menneisyyteen. Näin satavuotisjuhlassa on syytä nostaa esiin se tosiseikka, että täällä jo silloin hoksattiin tehdä se, mitä moni seurakunta vasta nyt, parhaillaan miettii oman suuren kirkkotilansa kanssa. Täällä nimittäin samassa remontissa otettiin kaksi ristikirkon sakaraa uuteen käyttöön. Niitä ei enää tarvittu kirkonpenkkejä varten, vaan niistä tehtiin seurakuntasaleja. Moni suomalainen seurakunta tutkii nyt mahdollisuuksia lisätä kirkkonsa monipuolista käyttöä muihin tilaisuuksiin kuin jumalanpalveluksiin, tai ainakin mahdollisuuksia liittää muuta toimintaa jumalanpalveluksen välittömään yhteyteen, kuten kirkkokahveja. Se kaikki on täällä Lopella ollut arkea jo sata vuotta.

Niin, ”pysykää tässä kaupungissa”, kehotti Jeesus. Mutta se ei ollut vain pysyttelemistä koskeva kehotus vaan Pyhän Hengen odottamista koskeva kehotus. Jeesuksen lause jatkui: ”kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” Helatorstaina valmistaudutaan Jumalan antamaan tehtävään. Jeesus poistuu näkyvistä, mutta Jeesuksen opetuslasten kanssa ryhdytään jatkamaan hänen tehtäväänsä. Se tapahtuu niin, että sanoin ja teoin kerrotaan hänestä, muistetaan ja toistetaan hänen sanojaan, ojennutaan niiden mukaan sekä osoitetaan hänen rakkauttaan ja toimitaan hänen julistamansa oikeuden ja armollisuuden mukaan. Niin ryhdytään Jumalan valtakunnan palvelukseen, julistamaan evankeliumia Kristuksesta.

Kun Jeesus astui ylös taivaisiin, hän ei mennyt pois. Hän lupasi olla omiensa kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Niinpä hän on sinun kanssasi, vaikka sinä olisit missä tahansa. Se on mahdollista, koska Jeesus on taivaaseen astuneena jättänyt taakseen rajallisuuteen, kärsimykseen ja kuolevaisuuteen sitoutuneen ihmisyytensä. Tai paremminkin: hän on vienyt sen mukanaan, korottanut ihmisyyden taivasiin ja tehnyt kaikille ihmisille mahdollisuuden tulla osallisiksi ikuisuudesta.

Jeesus istui Isän Jumalan oikealle puolelle, niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan. Se tarkoittaa: hän hallitsee nyt yhdessä Isän kanssa. Kristus on kaikkivaltias. Hän ottaa osaa siihen maailman hallintaan koko voimassaan, mitä Isä Jumala tekee. Niinpä kaikki maailmassa on hänen kädessään. Häneltä tulevat hyvät lahjat, mutta hänen sallimuksestaan myös vaikeudet, vastoinkäymiset ja koettelemukset. Vaikka maailma näyttäisi olevan suistumassa kaaokseen, kaikki on kuitenkin hyvän Jumalan käsissä, ja hän kuitenkin toteuttaa tahtonsa. Jumalan valtakunta on tulossa, vaikka sellainen oikeuden ja rauhan valtakunta nyt näyttäisi vain utopistiselta toiveajattelulta.

Koska Kristus hallitsee, saavat hänen omansa siitä voiman omaan missioonsa. He tietävät, että pahan valta maailmassa on vain väliaikainen, ja he saavat olla lopullisen, hyvän valtakunnan perillisiä. Kerran kaikki vajavaisuus, sairaudet, kärsimys ja kuolema ovat poissa. Siihen suuntaan me katselemme Lopen kirkossa, kun Jumalaa rukoillen odotamme hänen valtakuntansa koittamista.