Ääni taivaasta

Evankeliumi Matt. 3: 13–17

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Voiko jokin nurinpäin oleva tuottaa jotain oikein tapahtuvaa? Voiko ensi katsomalta väärässä järjestyksessä tapahtuva kääntää lopputuloksen aivan oikeaksi? Tällaista nähdään Jordan-virran rannalla, kun Jeesus tulee Johanneksen kastettavaksi. Johannes näkee, että asetelma on väärinpäin. Mutta lopputulos onkin oikein, sillä taivas vakuuttaa Isän Jumalan äänellä, että Jeesus on hänen rakas Poikansa.

Jeesuksen kaste on loppiaispyhän vanha teema. Se on siitä meillä siirretty tälle sunnuntaille, kun loppiaisena muistetaan idän tietäjien käyntiä lasta kumartamassa. Näin tästä pyhästä on tullut paitsi Jeesuksen kasteen, myös meidän kristillisen kasteemme sunnuntai. Niinpä tänään on sopiva päivä ottaa käyttöön Ristinkirkossa uusi kastepuu, johon kiinnitetään seurakunnassa kastettavien lasten nimet. Siitä tulee vertauskuva sille, että kasteessa liitytään paitsi seurakunnan myös itse Kristuksen yhteyteen.

Jeesuksen kastaminen ei sopinut Johanneksen maailmankuvaan. Johannes kastoi ihmisiä, kun he tekivät parannuksen ja tunnustivat syntinsä. Olisi Johanneksen mielestä ollut soveliaampaa, että Jeesus kastaa hänet, sukulaisensa ja ikätoverinsa. Johannes tiesi, että Jeesus antaisi syntejä anteeksi suuremmalla auktoriteetilla. Tosin evankeliumi ei tätä ennen kerro Jeesuksen maineesta mitään. Kuitenkin Johannes jo tuntui tietävän, mikä Jeesus oli miehiään. Aivan kuin hän olisi jo nähnyt, että Jeesus on Jumalan lähettämä.

Raamatuntutkijoita on askarruttanut kertomus Jeesuksen Johannekselta saamasta kasteesta. Sitä pidetään historiallisesti luotettavana tietona juuri siksi, koska se on odotuksille päinvastainen. Tapahtumaa ei olisi voitu keksiä, sillä se vaatii selityksen. Tokihan keksitty tarina olisi asettanut Jeesuksen korkeammalle ja pannut hänet kastamaan Johanneksen. Keksityssä tarinassa ei kyseenalaistettaisi Jeesuksen jumalallista asemaa vaan vahvistettaisiin sitä.

Eikä Jeesuskaan anna juuri vastausta arvoitukseen. Hän kehottaa vain Johannesta olemaan vastustelematta, sillä näin ”täytetään Jumalan vanhurskas tahto”. Nämä ovat ensimmäiset sanat, jotka Jeesus Matteuksen evankeliumissa lausuu. Hän on kertomuksessa täyttämässä yksinomaan Jumalan tahtoa. Jeesuksen kaste on alkumerkki hänen omalla tiellään. Se johtaa hänet kiertävän opettajan ja parantajan tehtävään. Mutta se johtaa hänet ennen pitkää myös hänen omaan kuolemaansa. Hieman samanlainen asetelma on Johanneksen evankeliumissa, kun Jeesus ryhtyy pesemään opetuslastensa jalkoja. Pietari estelee häntä: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani.” (Joh. 13:6). Mutta Jeesus osoittaa olevansa palvelija, joka tekee myös muista toisten palvelijoita.

Jumalan vanhurskas tahto on, että Jeesus lähtee itsensä kieltämisen tielle, vaikka sitä ei voi Johannes ymmärtää, yhtä vähän kuin ne opetuslapset, jotka Jeesus kasteen jälkeen itselleen kokoaa. Siinä täyttyy se, mitä edellä Matteuksen evankeliumissa on enkelin sanoin ilmoitettu unessa Joosefille, joka epäröi ottaa Mariaa vaimokseen havaittuaan tämän olevan raskaana: ”Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Matt. 1:21) Jeesuksella on Jumalan antama synneistä pelastajan tehtävä, ja siihen hän alistuu. Niinpä hän ottaa kasteen, ja Jumalan Pyhä Henki asettuu hänen päällensä. Koko kolmiyhteinen Jumala on läsnä: Isä tunnustaa Poikansa ja lähettää hänet Pyhän Hengen voimassa tehtäväänsä.

Omalla kasteellaan Jeesus tekee vedellä kastamisesta toimituksen, jossa liitytään hänen kuolemaansa. Kun Jeesuksen opetuslapset alkoivat kastaa hänen nimessään, he tekivät sen juuri Jeesuksen oman kasteen vuoksi. Nyt hänen nimeensä kastetut saisivat hänessä syntinsä anteeksi. He liittyisivät kasteen vedessä siihen, mitä Jeesus on: pyhä ja synnitön Jumalan Poika, joka ei itse kastetta tarvitse saadakseen syntejään anteeksi. Kasteessa Jeesus pyhitti veden pelastuksen lähteeksi. Tämän jälkeen kaste vedellä hänen nimessään tekisi ihmisen osalliseksi siitä, mitä hän on.

Tässä on siis kuvaus Jeesuksen kasteesta. Mutta riittääkö, jos sitä katsellaan sivullisen silmin, aivan kuin elokuvaa? Onko siinä kaikki, jos tämän kertomuksen kuullessaan näkee mielessään Jeesuksen menevän kasteelle ja ikään kuin vierestä seuraa tapahtumia? Ehkäpä kertomuksen syvyyden voi ymmärtää vain, jos sitä soveltaa itseensä. Täällä kirkossa olijat lienevät useimmat kastetut lapsena, eikä suinkaan veteen kokonaan upottamalla, vaan vettä pään päälle valelemalla. Se on aivan oikea ja riittävä tapa, sillä veden määrä ei ratkaise. Pienetkin pisarat riittävät, kun niillä Jumalan nimessä kastetaan, sillä olennaista on Jeesuksen oma käsky kastaa ja se, että kasteessa tullaan hänen opetuslapsekseen.

On kristittyjä, jotka haluavat Jeesuksen kasteeseen eläytyen tulla itsekin kastetuiksi Jordan-virrassa. Sen paikan luona, mitä perinteisesti pidetään Johanneksen kastepaikkana, on virran molemmin puolin, niin Jordanian puolella kuin Israelin hallussa olevalla Länsirannan puolella useita kirkkoja sekä aivan vesirajaan rakennettuja laitureita ja portaita. Niitä myöten voi astua virtaan. Pari vuotta sitten paikalla vieraillessani katselin, kun ryhmä venäläisiä turisteja – tai oikeastaan pyhiinvaeltajia – laskeutui valkoisiin vaatteisiin pukeutuneina kastautumaan Jordanissa ortodoksiseen tapaan. Se tuotti ryhmäläisille silminnähden paljon iloa. Näin he ilmeisesti muistivat omaa kastettaan. Moni suomalainen luterilainenkin on tuonut Jordanin vettä kotiin pienessä pullossa kastattaakseen lapsensa tai lapsenlapsensa tässä vedessä.

Mutta sinun ei tarvitse olla kastettu Jordan virrassa niin kuin Jeesus. Tavallinen hanavesi riittää, ja sitähän Suomessa onneksi riittää. Sekin Pyhän kasteen vetenä pesee sinut synneistä ja lahjoittaa Jeesuksen yhteydessä elämän ja autuuden. Kuten Martti Luther kirjoittaa kasteen vaikutuksista: sitä ei saa aikaan vesi, vaan Jumalan sana, joka liittyy veteen.

Minulla on oma kastetodistus lähes kuudenkymmenen vuoden takaa. Sen aikoinaan vanhempani viisaasti minulle säästivät. Siinä lukee mm. seuraavaa: ”Sinut on Jeesuksen Kristuksen käskyä noudattaen kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteesi vakuuttaa sinulle, että sinun ei tarvitse koskaan olla mitään enempää kuin Jeesuksen opetuslapsi.”

Monet vanhemmat tänä päivänä epäröivät tuoda lastaan kasteelle. Viime vuosina on varsinkin kaupungeissa alkanut näkyä, että myös monien kirkkoon kuuluvien vanhempien lapsia ei kasteta. Vanhemmilla voi olla siihen erilaisia syitä. Ehkäpä heistä vain toinen kuuluu kirkkoon eivätkä he ole päässeet sopuun kastamisesta. Tai ehkäpä he katsovat, että kaste on päättämistä lapsen puolesta ja siten tämän uskonnollisen itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Mutta tokihan vanhemmat päättävät jatkuvasti asioita lastensa puolesta, ja nimenomaan sellaisissa asioissa, jotka liittyvät kasvattamiseen joihinkin arvoihin. Ei lasta kasvateta tyhjiössä. Hän joka tapauksessa omaksuu vanhemmiltaan ja ympäristöltään käsitykset siitä, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa tai jopa pyhää.

Mikä voi olla suloisempaa kuin saada kuulla ja kokea olevansa rakastettu lapsi? Vaikka sinä et pyhän kasteen hetkellä olisi nähnyt Henkeä kyyhkysenä etkä kuullut Jumalan ääntä, saat silti uskoa, mitä sinulle taivaasta vakuutetaan: sinä olet minulle rakas, sinä kuulut minulle. Sinun ei tarvitse koskaan olla mitään enempää kuin Jeesuksen opetuslapsi.

Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme.