<?xml version='1.0' encoding='UTF-8'?> 
<rss version='2.0'>
<channel>
<title>Piispa Matti Repo | - Feed </title>
<link>http://www.piispamattirepo.fi</link>
<description>Piispan Matti Repo -sivusto </description>
<language></language><generator>https://wordpress.org/?v=6.9.12</generator>

<image>
	<url>https://storage.googleapis.com/piispat-production/2017/03/favicon-piispat-150x150.png</url>
	<title>Piispa Matti Repo</title>
	<link>https://www.piispamattirepo.fi</link>
	<width>32</width>
	<height>32</height>
</image> 
<item>        
        <pubDate>Wed, 18 Nov 2026 06:58:22 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/kokonaisvaltainen-kolminaisuusteologia-kirkon-uudistumisen-innoittajana/</guid>
        <title>Kokonaisvaltainen kolminaisuusteologia kirkon uudistumisen innoittajana</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/kokonaisvaltainen-kolminaisuusteologia-kirkon-uudistumisen-innoittajana/</link>
        <description><![CDATA[<p>Saamassani otsikossa on peräti viisi teologisesti ladattua käsitettä. Aika hyvin, kun koko otsikossa on vain viisi sanaa! Jokainen tämän lauseen sana kattaa laajan teologisen keskustelun, ja niistä yksinään pystyisi laatimaan jo kohtalaisen kirjaston! Näin laajan alueen tiivistäminen viiden sanan otsikkoon on hyvä suoritus, joskin dosentti Tomi Karttusen kaltaiselle systemaatikolle lasten leikkiä. Kun tänään julkaistaan Karttuselta jälleen uusi kirja, sopinee häntä onnitella tällaisella veljellisellä leikinlaskulla.</p>
<p>En aio seuraavassa käsitellä yksityiskohtaisesti aivan jokaista sanaa, mutta lähden silti liikkeelle ensimmäisestä. Mitä on kokonaisvaltaisuus? Sanalla voidaan ymmärtää esimerkiksi ihmistä kokonaisuudessaan koskevaa. Siis häntä niin ruumiillisena kuin henkisenä, ellei peräti hengellisenä olentona. Tässä merkityksessä sanaa käytetään missiologiassa, kun kuvataan evankeliumin kokonaisvaltaista julistamista sanoin ja teoin. Se kattaa kaikki elämän alueet ja ulottuu kaikkeen, miten ihminen elää osana niin yhteiskuntaa kuin luomakuntaa.</p>
<p>Siksi kirkon lähetykseen on alusta asti kuulunut paitsi uskon sanoman sanallinen julistaminen, jumalanpalvelusten ja sakramenttien viettäminen, mutta myös nälkäisten ruokkiminen, heikkojen ja sairaiden hoivaaminen, koulujen perustaminen, oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen ja niiden puolesta puhuminen, jotka on syrjäytetty sivuun. Tällaisen kokonaisvaltaisuuden vastakohta olisi keskittyminen vain yhteen elämän puoleen ja sen eristäminen muusta, esimerkiksi uskon pitäminen vain ihmisen sisäisenä ajatuksena tai tunteena ilman käytännön vaikutuksia.</p>
<p>Toinen kokonaisvaltaisuuden merkitys on jonkin asian tasapainoisesti kattava, sen osa-alueet keskinäiseen vuorovaikutukseen tuova merkitys. Asiat riippuvat toisistaan ja vaikuttavat toisiinsa, ja kokonaisvaltaisuus merkitsee silloin niiden käsittelyä suhteessa toisiinsa ja yhdessä kokonaisuudessa. Sellainen alue on esimerkiksi jälleen ihminen elävänä organismina kaikkine elimineen saman verenkierron ja hermoston yhdistämänä psykofyysisenä kokonaisuutena, minkä viisaat lääkärit ottavat huomioon. Myös yhteiskunta eri osineen on kokonaisvaltainen; siinä monenlaiset toimijat rakentavat samaa kokonaisuutta monin eri tavoin talouden, politiikan, hallinnon, koulutuksen ja kansalaisten vapaiden aktiviteettien avulla.</p>
<p>Tällainen on myös kirkko, josta käytetäänkin Uudessa testamentissa jokseenkin samoja orgaanisia vertauskuvia: kirkko on kuin ihmisruumis, se on vaeltava Jumalan kansa ja myös oksina kasvava puu tai elävistä kivistä rakennettu temppeli. Huomio kiinnittyy kokonaisuuteen, jossa jokaista osaa tarvitaan, koska jokainen on suhteessa toiseen ja saa merkityksensä suuremman yhteydessä. Kokonaisvaltaisen yhteiskunnan tai kirkon vastakohtana olisi kai sellainen kaaos, jossa yhteisön eri osilla ei ole mitään tekemistä keskenään, muuta kuin keskinäistä kilpailua elintilasta, elämän rikkauden kaventamista tai rikkauksien kahmimista, tasapainon turmelemista ja kokonaisuudelle vahingon tuottamista. Sellainen saa kaipaamaan jotain järjestystä, jotain koossa pitävää voimaa tai yhteistä prinsiippiä, valtakunnassa toimivaa hallintoa, firmassa johtoa. Maailmanpolitiikan viime vuosien käänteet saavat kysymään, kykeneekö yksilön vapauksia ja oikeuksia korostava demokratia luomaan turvallista ja vakaata yhteiskuntaa ilman kansalaisten riittävää vapaaehtoista sitoutumista yhteisvastuullisuuteen, vai onko yksinvaltius sitä tehokkaampi malli pakottaessaan sellaiseen.</p>
<p>Mutta mitä on kokonaisvaltainen kolminaisuusteologia? Se lienee ehkä vähän eri asia kuin kolminaisuusoppi. Oppi on jokin uskottavaksi esitetty ajatuskokonaisuus, uskon eri lauseiden kokooma. Sellaisia ovat esimerkiksi klassiset uskontunnustukset. Apostolisen tai Nikealaisen uskontunnustuksen osat muodostavat kokonaisuuden, joka kattaa kirkon uskon pääkohdat nimenomaan kolminaisuusopillisessa järjestyksessä. Tämä kokonaisvaltainen oppi tulee ilmi paitsi jokaisen messun uskontunnustuksessa, myös kirkkovuoden vietossa pyhä toisensa jälkeen eri näkökulmista tarkasteltuna messun lukukappaleissa, rukouksissa, saarnassa, virsissä ja ennen muuta ehtoollisen sakramentin viettämisessä, varsinkin juuri ehtoollisrukouksessa, joka kokoaa uskon pääkohdat. Siinä kerrataan muistiin Jumalan suuret pelastusteot ja sitten pyydetään saada liittyä niihin siinä sakramentissa, jota aletaan viettää.</p>
<p>Tässä kohtaa onkin puhuttava paitsi kolminaisuusopista, myös otsikkoni mainitsemasta kolminaisuusteologiasta. Tunnetusti Jumalan kolminaisuuteen on kaksi tarkastelukulmaa, ekonominen ja immanenttinen, eli se kolminaisuus, jonka Jumala ilmoittaa ulospäin kohdistuvissa teoissaan Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, ja toisaalta se kolminaisuus, jossa nämä ovat kuitenkin vain yksi Jumala. Jokainen on yhtä aikaa Jumala eikä kuitenkaan ole kolmea jumalaa eikä kolmea Jumalan osaa, eikä kolminaisuus yhdessä ole yhtään sen enempää tai täydemmällä tavalla Jumala kuin kukin Jumalan persoona on itsessään Jumala.</p>
<p>Tunnetusti kristillisen kirkon kolminaisuusteologiassa on kaksi klassista muotoa, itäinen ja läntinen. Itäisen mukaan Isä on kolminaisuuden lähtökohta ja Poika ja Henki ovat Isästä lähteneenä suhteessa Isään; Isän persoona näin ikään kuin laajennetaan Jumalan ykseydeksi, ja kolminaisuus on persoonien välisten suhteiden kokonaisuus. Läntisessä mallissa puolestaan lähtökohtana on Jumalan olemus ykseytenä, ja kolme persoonaa ilmoittavat tätä samaa ykseyttä. Ekumeniikan tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, että näiden mallien mukaisesti ortodoksisessa ekumeniassa ykseys ymmärretään paikalliskirkkojen kommuunioksi tai eri patriarkaattien väliseksi yhteydeksi, kun taas roomalaiskatolisessa ekumeniassa ykseys on paikalliskirkkojen yhteyttä Rooman patriarkan kanssa, joka puolestaan edustaa kirkon päätä, Kristusta. Olemuksellinen ykseys kulkee persoonien välisen yhteyden edellä.</p>
<p>Tähän on kiinnittänyt huomiota erityisesti Pergamon metropoliitta Johannes Zizioulas laajan levikin saaneessa muutaman vuosikymmenen takaisessa kirjassaan <em>Being as Communion</em> (1997). Siinä Zizioulas pohtii ylipäätään persoonan käsitettä ja sen merkitystä niin kolminaisuusopin kuin kirkko-opin tulkinnan kannalta. Jumalan kolminaisuus persoonien yhteytenä ja heidän vastavuoroisena jakamisenaan voi toimita sekä kristittyjen välisen yhteyden että koko kirkon ykseyden mallina ja voimanlähteenä, mitä puolestaan on käsitellyt esimerkiksi Miroslav Volf kirjassaan <em>After Our Likeness</em> (1998).</p>
<p>Läntiseen perinteeseen yhtyy myös luterilaisten kirkkojen Augsburgin tunnustus. Sen ensimmäinen artiklaa käsittelee Jumalan kolmiyhteyttä ja lausuu näin: ”Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti (<em>proprie subsistit</em>).” (CA 1)</p>
<p>Nykypäivänä on kysytty, onko mielestä käyttää sanaa ”persoona”, sillä se ymmärretään modernissa maailmassa ihmisyksilön tahdon ja toiminnan itsenäisenä keskuksena eikä yhden olemuksen subsistenssina eli olemisen muotona. Tällaisesta näkökulmasta Jumalan kolme persoonaa voi taipua kohti kolmijumalaisuutta.</p>
<p>Mutta kysymys onkin, voiko Jumalaa ylipäätään lähestyä olemuksena ilman persoonia? Voidaanko Jumalan immanentista triniteetistä sanoa mitään ulkopuolella sen, miten hän on tunnettavissa persoonissaan? Pyhä Augustinus tähdensi, että Kolminaisuuden teot ulospäin ovat jakamattomat, <em>opera Trinitatis ad extra indivisa sunt</em>. Kaikki Jumalan teot ovat lähtöisin hänen yhdestä ja samasta olemuksestaan. Siksi kaikki, mitä Jumala tekee kussakin persoonassaan, on myös kahden muun persoonan työtä. Mitä Isä tekee, siihen Poika osallistuu, ja mitä Poika tekee, sitä hän tekee Isän tahdosta, ja mitä Pyhä Henki tekee, sitä hän tekee Pojan lähettämänä. Jumalan teot <em>ad extra</em> ovat yhtä ja ilmoitettuja, mutta <em>ad intra</em> puolestaan Jumalan salaisuus.</p>
<p>On kuitenkin sanottu, että Jumalan ykseys on järjen tavoitettavissa, mutta hänen kolminaisuutensa edellyttää ilmoitusta. Niinpä ekonominen triniteetti eli Jumalan maailmaa kohti suuntautuneet teot hänen kolmessa persoonassaan, siis ilmoitus, ilmaisee myös hänen immanenttista triniteettiaan. Siksi voidaan sanoa Johanneksen evankeliumia seuraten, että Poika on ollut alussa Isän tykönä ja siten Nikean sanoin hän on ”ennen aikojen alkua Isästä syntynyt”, ja että Pyhä Henki lähtee Isästä Pojan kautta, niin kuin nyttemmin ovat läntinen ja itäinen kristikunta pyrkineet ratkaisemaan vanhan <em>filioque</em>-kiistansa.</p>
<p>Kokonaisvaltainen kolminaisuusteologia koskee oikeastaan juuri näiden kahden yhteensovittamista: Jumalan sisäinen olemus, eli se, mitä hän on voidaan tulla tuntemaan Jumalan ilmoituksessa eli siinä, mitä hän tekee persoonina. Kolminaisuus osoittaa ykseyteen, yhden Jumalan olemukseen.</p>
<p>Tämän ilmaisee myös Athanasioksen tunnustus, joka sekin sisältyy luterilaisen kirkon tunnustuksiin. Lainaan katkelman: ”Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä. Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.”</p>
<p>Kokonaisvaltainen kolminaisuusteologia on teologiaa, jossa kokonaisuutta läpäisee usko yhden Jumalan kolmen persoonan työhön. Niitä on perinteisesti kutsuttu iskusanoilla luominen, lunastus ja pyhitys. Tämä kolmikko kattaa koko kristillisen uskon Jumalaan, hänen tekonsa kolmessa persoonassa ja myös ihmisen paikan suhteessa Jumalaan yhdessä koko muun luomakunnan kanssa. Niihin kutoutuvat myös teologian syvimmät kysymykset. Teologiassa on kysymys Jumalasta ja ihmisestä, joista toinen on Luoja ja toinen luotu.</p>
<p>Jumalan persoonia ei voi kuitenkaan kuvata vain heidän tekojensa perusteella vaan myös heidän keskinäisten suhteidensa sanoilla. Heistä käytetään siksi persoonien nimiä Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Isä on Isä suhteessa Poikaan, Poika on Poika Isästä syntyneenä, ja Henki on Jumalan Henki. Siksi ei ole riittävää, jos näiden sijasta annetaan nimiksi uusia tehtävästä johdettuja luonnehdintoja tyyliin ”Luoja, Lunastaja, Pyhittäjä”, sillä silloin persoonat määritellään teoista mutta kadotetaan niiden keskinäiset suhteet ja olemus eli yksi Jumala sekä Pojan ”syntyminen” ja Hengen ”lähteminen” Isästä.</p>
<p>Välillä eri ajat kutsuvat kristillistä kirkkoa korostamaan erikseen jotakin osaa kolmen persoonan työstä, mutta se ei voi koskaan tapahtua irrallaan kahdesta muusta. Tunnetusti reformaatioaika nosti Jumalan Pojan työn keskukseen; pelastus Kristuksessa läpäisee luterilaista julistusta. Vanhurskauttamisoppi on luterilaisille <em>articulus stantis et cadentis ecclesiae</em>, eli opinkohta, jonka varassa kirkko seisoo tai kaatuu. Sen mukaisesti on Augsburgin tunnustus jäsennelty ja se läpäisee kaikki luterilaiset tunnustuskirjat. On kuitenkin huomattava, ettei tämä oppi koske yksinomaan Poikaa, vaan perustuu siihen, että Isä on lähettänyt Pojan ja että Poika rukoilee Isältä Pyhää Henkeä tekemään meidät pelastuksesta osallisiksi, ja että se tapahtuu kirkon elämässä sanan ja sakramenttien välityksellä.</p>
<p>Ekumenian aika puolestaan on nostanut Pyhän Hengen työtä ekklesiologian ymmärtämiseksi. Kolmannen uskonkappaleen alaa ovat selvitettävät kysymykset kirkosta, sakramenteista ja virasta kirkon ykseyden edellytyksinä. Samoin helluntailaisuuden synty ja varsinkin karismaattisen liikkeen leviäminen on viimeisen puolen vuosisadan aikana haastanut perinteiset kirkot kysymään, vaikuttaako Pyhä Henki yksinomaan järjestäytyneen kirkon liturgisessa ja sakramentaalisessa elämässä vai myös yllättäen, spontaanisti ja inhimillisiä kaavoja murtaen. Myös lähetysteologiassa on aiempaa enemmän puhuttu Pyhän Hengen työstä, koska muiden uskontojen kohtaaminen on merkinnyt sen kysymistä, mitä Jumalasta voidaan tietää Kristuksen ulkopuolella. Mitä merkitsee se, että jo alussa maan ollessa vielä autio, tyhjä ja pimeä, ”Jumalan Henki liikkui vetten yllä” (1.Moos. 1:2)?</p>
<p>Viime vuosikymmeninä puolestaan on ympäristölle tuotettu vahinko nostanut kirkkoja kysymään tarkemmin, mitä Jumala on tarkoittanut ihmisen tehtäväksi asettaessaan hänet osaksi luomakuntaa. Se on saanut kirkot paitsi ottamaan ympäristönsuojelun osaksi ohjelmiaan myös kehittämään monenlaisia kehollisia spiritualiteetin harjoittamisen muotoja ja luontopyhiinvaelluksia. Ihminen on maan tomua ja siten yhtä kaiken luodun kanssa.</p>
<p>Mikään näistä eri persoonien työn korottamisista ei voi kuitenkaan toimia yksinään, vaan ne kaikki edellyttävät kokonaisvaltaista tarkastelua eli suhdetta kahteen muuhun uskonkappaleeseen. Ne saattavat toki vaikuttaa tuoreilta lähestymistavoilta ja kukin aukaista jonkin tärkeän tarkastelukulman tai ikkunan kristillisen uskon koko rikkauteen ja siten kutsua entistä kokonaisvaltaisempaan uskon todeksi elämiseen. Ne osoittavat, että kirkolla on laaja missio, jota toteutetaan niin saarnaamalla ja opettamalla sekä ylistystä laulamalla kuin myös puita istuttamalla.</p>
<p>Uusimman ajan haasteet kuuluvat osaksi kokonaisvaltaista kolminaisuusteologiaa, jota kuitenkin läpäisee tietty sisäinen logiikka: Isä lähestyy ihmisiä Pojan kautta Pyhässä Hengessä ja vetää heitä Pyhän Hengen voimalla Pojan kautta Isän luo. Tässä on liikenne kahteen suuntaan; sen alkuna ja päämääränä on Jumala, joka on yksi ja joka ilmoittaa itsensä kolmessa persoonassa.</p>
<p>Kirkon liturgisessa elämässä nämä kolme tulevat jatkuvasti esiin, ajateltakoon vaikka pyhiä kasteen ja ehtoollisen sakramentteja. Ne ovat aineellisia ja ihmistä ruumiillisella tavalla koskettavia, niissä Isän antamat luomisen lahjat välittävät Pojan ristinkuolemallaan ihmiskunnalle valmistaman syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lahjan, jonka puolestaan Pyhä Henki tekee ihmiselle uskossa omistettavaksi.</p>
<p>Tämä kaikki tapahtuu kirkossa tai seurakunnassa, joka on yhteisö, ihmispersoonien keskinäisen rakkauden ja jakamisen yhteisö. Sen mallina ja voimanlähteenä on Jumalan persoonien ykseys, ja siksi se myös alati uudistuu persoonien yhteyden ja rakkauden voimasta.</p>
<p>Kokonaisvaltainen kolminaisuusteologia pysyy siten aina kirkon elämän runkona. Se kykenee myös toimimaan uudistumisen innoittajana, sillä sen rikkauteen voi aina aueta uusia ikkunoita kunkin ajan kutsumalla tavalla. Perustalla on kuitenkin aina sama ilmoitettu salaisuus: Jumala on yksi, hän on oikeudenmukainen ja pyhä, mutta hän on rakkaus, joka ilmoittaa kolmessa persoonassa olevansa elämän lähde, elämän voima ja elämän päämäärä.</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Wed, 11 Nov 2026 18:32:58 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/poimintoja-kansainvalisesta-ekumeniasta/</guid>
        <title>Poimintoja kansainvälisestä ekumeniasta</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/poimintoja-kansainvalisesta-ekumeniasta/</link>
        <description><![CDATA[<p>Huhtikuussa Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus otti kantaa keskusteluun koulujen uskonnonopetuksesta. Neuvosto kannattaa nykyisenkaltaisen oman uskonnon opetuksen kehittämistä yhteisen katsomuskasvatuksen sijaan. Se on paras tapa turvata positiivinen uskonnonvapaus ja huomioida myös vähemmistöjen oikeudet. Asia voi nousta ensi keväänä valittavan uuden eduskunnan käsittelyyn. Neuvosto kannattaa työryhmän perustamista katsomusaineiden opettamisen kehittämiseksi ja tarjoaa siinä vähemmistökirkkojen, ekumenian ja uskontodialogin osaamistaan.</p>
<p>Ekumeenisen Neuvoston syyskuussa teettämän kyselytutkimuksen mukaan 63 prosenttia suomalaisista uskoo, että kirkot ja kristilliset yhteisöt voisivat tehdä nykyistä enemmän polarisaation lieventämiseksi. Peräti neljännes vastaajista ajattelee, että kirkot ovat päinvastoin voimistaneet ilmiötä. Tämä on viesti, joka meidän on syytä kuulla, joskin13 prosenttia on sitä mieltä, että kirkot ovat onnistuneet lieventämään vastakkainasettelua.</p>
<p>Tähän tulokseen kiinnittivät huomiota SEN:n jäsen- ja tarkkailijakirkkojen johtajat, jotka lokakuun lopussa antoivat asiasta yhteisen julkilausuman. Sen mukaan kirkot haluavat hillitä vastakkainasettelua yhteiskuntarauhan, luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen ylläpitämiseksi.</p>
<p>Pääsihteeri Laura Häklin ensimmäinen täysi vuosi on tuonut paljon uutta näkyvyyttä SEN:lle. Monet haastattelut sekä Lauran säännölliset kolumnit eri lehdissä ja netissä ovat tehneet ekumeniaa tunnetuksi ja myös edistäneet sitä, ja hänen viikon mittaiset vapaaehtoistyöskentelynsä eri jäsenkirkoissa ja yhteisöissä ovat olleet merkittäviä avauksia SEN:n toimistolta jäsenten suuntaan.</p>
<p>Kaikki edellä kuvattu kertoo siitä, että tahdomme yhdessä noudattaa sitä suuntaa, jonka Herra Kristus osoitti rukoillessaan omiensa puolesta. Jeesus rukoili Getsemanen ahdistuksessa, että me olisimme yhtä niin kuin hän ja Isä ovat yhtä. Silloin maailma voisi uskoa, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman pelastukseksi.</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Wed, 11 Nov 2026 18:28:27 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/jeesuksen-ainutlaatuisuus-ja-seurakuntien-lahetysnaky/</guid>
        <title>Jeesuksen ainutlaatuisuus ja seurakuntien lähetysnäky</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/jeesuksen-ainutlaatuisuus-ja-seurakuntien-lahetysnaky/</link>
        <description><![CDATA[<p>Kuva: Alexandra Såltin, Jeesus ja kanaanilainen nainen (Messukylän kirkko)</p>
<p>Kuka on nähnyt tämän kuvan aikaisemmin? Missä se on? Mitä kuva esittää?</p>
<p>&nbsp;</p>
<p>Kun puhutaan Jeesuksen ainutlaatuisuudesta, puhutaan oikeastaan pitkästä janasta siinä, mitä ainutlaatuisuus merkitsee niin lähetystyön kuin maailman ihmisten kannalta. Mielestäni kannattaa aloittaa janan toisesta päästä. Ainutlaatuisuus voidaan näet ymmärtää eksklusiivisuutena eli ”ulossulkevuutena” kahdessa mielessä. Ensinnäkin siinä ehkä lähetysystäville helpommin mieleen tulevassa merkityksessä, että Jeesus on ainoa pelastaja. Toiseksi kuitenkin siinä harvemmin mieleen muistuvassa merkityksessä, että maallisen tehtävänsä alussa Jeesus näyttää ajattelevan missionsa koskevan vain hänen omaa kansaansa. Luen Matteuksen evankeliumista Messukylän alttaritaulun aiheena olevan tapauksen:</p>
<p style="padding-left: 40px;">Jeesus lähti Tyroksen ja Sidonin alueelle. Siellä eräs paikallinen kanaanilaisnainen tuli pyytämään apua ja huusi: »Herra, Daavidin Poika, sääli minua! Demoni riivaa tytärtäni ankarasti.» Jeesus ei kuitenkaan vastannut naiselle mitään, ja oppilaat tulivat sanomaan: »Auta häntä, että hän lähtisi huutamasta.» Jeesus vastasi: »Ei minua lähetetty auttamaan muita kuin Israelin kadonneita lampaita.» Nainen kuitenkin tuli, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, auta minua!» »Ei ole oikein ottaa leipää lapsilta ja viskata sitä piskeille», Jeesus vastasi. Nainen sanoi: »Ei olekaan, Herra. Koiranpennuthan syövät niitä muruja, jotka putoavat omistajien pöydältä.» Silloin Jeesus sanoi: »Onpa sinulla suuri usko! Sinun toiveesi toteutuu.» Siitä hetkestä naisen tytär oli terve. (Matt. 15:21–29; kaikki raamattusitaatit UT2020)</p>
<p>Tässä evankeliumikappaleessa Jeesus estelee eikä suostu auttamaan kanaanilaista äitiä, jolla on hätä lapsensa puolesta. Hän näyttäytyy paitsi kovana myös nationalistisena. Hänen tehtävänsä koskee Jumalan valittua kansaa ja sen hukkaan joutuvia jäseniä. Hän on tullut julistamaan pian koittavaa Jumalan valtakuntaa, mutta pelastus näyttää olevan valittuna vain Israelille. Profeettojen kautta annetut lupaukset koskivat sitä. Se oli pelastuva lähestyvässä lopunajallisessa koettelemuksessa, mutta ei sekään kokonaisuudessaan, vaan pelastus koittaisi ainoastaan niille, jotka kääntyvät ja tekevät Jumalan tahdon. Tätä oli myös Johannes Kastaja tullut julistamaan: kirves on jo pantu puun juurelle, kohta koittaisi tuomion aika.</p>
<p>Samassa Matteuksen evankeliumissa Jeesus oli aiemmin kutsunut kaksitoista apostoliaan ja lähettänyt heidät näin:</p>
<p style="padding-left: 40px;">Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan ja antoi heille ohjeet: »Älkää menkö vierasuskoisten alueille älkääkä samarialaisten kaupunkiin. Menkää mieluummin Israelin kadonneiden lampaiden luokse ja julistakaa: ’Taivaiden valtakunta on lähellä.’ Parantakaa sairaita ja herättäkää kuolleita. Puhdistakaa ihmisiä ihotaudista ja karkottakaa demoneja. Olette saaneet ilmaiseksi, antakaa siis tekin ilmaiseksi. Älkää kerätkö kultaa, hopeaa tai kuparia kukkaroonne. Älkää ottako mukaanne laukkua, vaihtopaitaa, kenkiä älkääkä vaellussauvaa. Kyllä työläinen ruokansa ansaitsee. Kun tulette kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on ansainnut käyntinne. Olkaa hänen luonaan lähtöönne saakka. Kun menette hänen taloonsa, toivottakaa sille rauhaa. Jos talo ansaitsee teidän rauhanne, se saa sen. Mutta jos talo ei sitä ansaitse, se palaa teille takaisin. Jos joku ei ota teitä vastaan tai kuuntele sanojanne, lähtekää siitä talosta tai kaupungista ja puhdistakaa pölytkin jaloistanne. Vakuutan teille, että tuomiopäivänä Sodoman ja Gomorran maa pääsee helpommalla kuin se kaupunki.» (Matt. 10:5–15)</p>
<p>Näissä sanoissa on meidän lähetysnäkyymme edelleen opittavaa, vaikka tässä rajoitetaankin tehtävä vain ”Israelin kadonneisiin lampaisiin”. Me näemme ensinnäkin, että Jeesuksen sanomalla on kiire: tuomiopäivä on tulossa. Vaikkei tuota päivää tiedetä, sellainen väikkyy Jeesuksen mission vauhdittajana jossain lähitulevaisuudessa. Hänen tehtävänsä on kiertää kaikki Israelin kylät ja kaupungit ja julistaa niissä Jumalan valtakunnan tulemista. Mutta yksin hän ei sitä ehtisi tehdä, vaan sitä varten hän tarvitsee seuraajiaan. Eivätkä hekään ehtisi sitä tehdä kokonaan loppuun, sillä niin monessa paikassa pitää vielä käydä, ja monesta paikasta joudutaan pakenemaan ihmisten vihaa:</p>
<p style="padding-left: 40px;">»Kun teitä jossain vainotaan, paetkaa toiseen kaupunkiin. Minä vakuutan teille: te ette ehdi kaikkiin Israelin kaupunkeihin ennen Ihmisen Pojan tuloa.» (Matt. 10:23)</p>
<p>Toiseksi näemme, että Jeesus tekee valitsemansa kaksitoista opetuslasta osallisiksi hänen omasta tehtävästään. He saivat nimen apostolit eli lähetetyt. Pipliaseuran uusi käännös antaa tuolle sanalle selityksen: ”apostolit eli valtuutetut”, sillä Jeesus valtuuttaa heidät toteuttamaan samoja tekoja, joita hän teki; parantaa sairaita, karkottaa pahoja henkiä ja jopa herättää kuolleita. Valtuutukseen kuuluu evankeliumeissa myös se, että Jeesuksen lähettiläät saavat julistaa syntien anteeksiantamusta, vaikka sellaista voi luvata vain Jumala. Johanneksen evankeliumissa tämä ilmenee muodossa:</p>
<p style="padding-left: 40px;">»Jos päästätte jonkun synneistään, hän saa ne anteeksi, mutta jos ette, hän ei saa niitä anteeksi.» (Joh. 20:23)</p>
<p>Vaikka meidän lähetyksessämme tuskin on kuolleiden herättämistä ja pahojen henkien ajamisen yrittämiseenkin suhtaudutaan suurella harkinnalla, on tässä näkyvissä se, mitä nykypäivänä kutsumme kokonaisvaltaiseksi missioksi. Kysymys ei ole vain sanoman julistamisesta tai uskon opettamisesta, vaan ihmisten elämän vaikeuksiin tarttumista, heidän sairauksiinsa ja ongelmiinsa syventymistä. Kristityt kirkot ovat lähetystyössä perustaneet lukemattomia klinikoita ja sairaaloita. Näemme, että sillä on perustansa ei ainoastaan opetuslasten tehtävässä vaan aivan Jeesuksen oman mission alussa.</p>
<p>Kun Jeesus Markuksen evankeliumissa oli tehnyt ensimmäisen ihmetekonsa Kapernaumin synagogassa ajamalla pahan hengen pois eräästä miehestä ja heti sen jälkeen mennyt Simonin kotiin ja parantanut kuumeesta tämän anopin, alkoi kansaa tulvia hänen luokseen. Kaikki kaupungin sairaat ja vaivatut tuotiin hänen luokseen, ja Jeesus piti vastaanottoaan auki myöhäiseen yöhön (Mark. 1:23–34). Aamulla varhain, kun oli vielä pimeää, Jeesus lähti yksinäisyyteen. Opetuslapset etsivät Jeesusta ja löydettyään sanovat, että ”kaikki etsivät sinua”. Tässä kaupungissa olisi siis vielä paljon tehtävää, mutta Jeesus vastasi:</p>
<p style="padding-left: 40px;">»Lähdetään lähistöllä oleviin kyliin. Minun on julistettava ilosanomaa myös niissä. Siksihän minä lähdin kaupungista.» (Mark. 1:38)</p>
<p>Kun tästä alkaa kiertäminen ilosanomaa julistamassa, voidaan nähdä, että tarkoitus oli joka kaupungissa panna alkuun sama prosessi kuin Kapernaumissa: Jumalan valtakunta on tullut lähelle, ja siksi ihmisten tulee tehdä parannus. Se ilmenee siten, että sairaudet paranevat, pahan valta väistyy ja ihmisten elämä muuttuu.</p>
<p>Kun Jeesus lähetti oppilaansa kyliin, hän käski heidän mennä ihmisten luo, heidän koteihinsa, ja toivottaa heille rauhaa. Taivasten valtakunnan sanoma on rauhan ja toivon tulevaisuuden sanoma, vaikka sen varjona onkin tuleva koettelemus. Näiden jännitteessä on myös meidän lähetysnäkymme: Jumalan käsissä on maailman tulevaisuus, ja se voi sisältää hyvin pelottavia tapahtumia. Ihmiskunnalla on käsissään niin kauheita aseita, että niillä voi polttaa kaiken elämän maapallolta – ehkä torakat vain jäisivät, nehän valitettavasti ovat mitä sopeutuvaisimpia otuksia? – tai ihmiskunta voi päästää irti mitä tarttuvimpia ja tappavimpia tauteja, jotka nykypäivänä pystyvät hetkessä leviämään ympäri maapallon.</p>
<p>Ovatko tällaiset apokalyptiset visiot Jumalan yliluonnollisia tuomioita vai ihmiskunnan itse itselleen tuottama kohtalo? Jumalan suunnitelma luomaansa maailmaa kohtaan on toivo, kaiken uudeksi luominen. Ehkä hänen ei tarvitse luomakuntaa tuhota rangaistuksena ihmisten synneistä, ehkä nämä tekevät sen itse?</p>
<p>Joka tapauksessa Jumalan lähetyksen sanomana on hänen rakkautensa ja pelastus tulevasta tuomiosta. Siksi apostolien sanomana niissä kodeissa, jonne he menevät, on ”rauha teille!” Huomattakoon myös, että Jeesus Matteuksen evankeliumin kohdassa lupaa, että ”työläinen saa palkkansa”. Apostolit eivät tarvitse eväslaukkua mukaansa, sillä he saavat syödä ihmisten luona. Luukkaan evankeliumin lähettämiskertomuksessa tämä sanotaankin selvemmin:</p>
<p style="padding-left: 40px;">»Syökää ja juokaa sitä, mitä talossa on tarjolla.» (Luuk. 10:7)</p>
<p>Tämä ei tarkoita, että opetuslapset lähetettäisiin hyötymään hyväntahtoisista mutta köyhistä kyläläisistä. Jeesus ei lähetä heitä kaluamaan ihmisten kaappeja tyhjiksi, vaan jakamaan elämää taloissa asuvien kanssa. Menkää ihmisten luo ja eläkää tasa-arvoista elämää heidän kanssaan, syökää heidän kanssaan samassa pöydässä, älkää pitäkö itseänne toisia parempina! Käyttäkää heidän ruokailuvälineitään, älkää tehkö eroa ihmisten välillä! Muinaisessa Lähi-Idässä ja edelleen eräin paikoin maailmalla pidetään yllä ihmisten välisiä arvoasetelmia jopa niin, ettei syödä samoissa pöydissä puhumattakaan siitä, että käytettäisiin samoja astioita. Jeesus lähettää opetuslapsensa murtamaan tällaisen halveksunnan.</p>
<p>Jeesus itsekin tulee esimerkiksi tällaisen radikaalin ateriayhteyden osoittamisesta. Muistamme, miten hän toimiikin toisin kuin silloin, kun lähetti opetuslapsensa. Johanneksen evankeliumin mukaan hän menikin samarialaisten luo, vaikka oli kehottanut päinvastaista:</p>
<p style="padding-left: 40px;">Matkalla Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Lähistöllä oli alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta väsyneenä Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä. Samarialainen nainen tuli ottamaan kaivosta vettä. Jeesus sanoi hänelle: »Anna minullekin juotavaa.» Oppilaat olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen vastasi: »Sinähän olet juutalainen. Miten sinä pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?» Juutalaiset eivät näet ole tekemisissä samarialaisten kanssa. Jeesus sanoi naiselle: »Et tunne Jumalan lahjaa etkä häntä, joka pyytää sinulta juotavaa. Jos tuntisit, sinä pyytäisit juotavaa häneltä ja saisit vettä, joka antaa elämän.» Nainen vastasi: »Herra, eihän sinulla ole edes astiaa, ja kaivo on syvä. Miten sinulla olisi sellaista vettä? […] Tässä vaiheessa oppilaat palasivat. He hämmästyivät nähdessään, että Jeesus puhui naisen kanssa. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hänellä oli mielessään tai miksi hän puhui naisen kanssa. (Joh. 4:5-11, 27)</p>
<p>Tässä kappaleessa Jeesus osoittaa, mitä Jumalan valtakunnan saapuminen merkitsee: samarialaisetkin saavat kuulla evankeliumin, hän, juutalainen, asettuu keskustelemaan samarialaisen kanssa, ja hän, arvostettu opettaja istuu kahdestaan kaivolla vieraan naisen kanssa, ja aikoo jopa juoda vettä samasta astiasta tämän kanssa. Jeesus ylittää monia rajoja, jopa sellaisia, joita hän ensin asetti opetuslapsilleen. Nämä tulivatkin kohta ostoksiltaan ja olivat hämmästyksissään.</p>
<p>Tässä kappaleessa näkyy, millainen nopea kehitys tapahtui Jeesuksen missiossa, tai ainakin, miten sen avartumisen oli tullut ymmärtämään varhainen seurakunta silloin, kun Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin n. v. 90-100 jKr.. Siinä vaiheessa jo päiviteltiin, miten opetuslapset olivatkaan saattaneet ihmetellä Jeesuksen käytöstä; nyt oli jo uusi ymmärrys tullut itsestään selväksi. Jeesus oli tullut kaikkia varten, eikä hänen sanomallaan ole rajoja. Jumalan valtakunta on tullut lähelle koko maailman ihmisiä varten. Oli jo alkanut tapahtua se, mistä Jeesus oli Apostolien tekojen mukaan lausunut ennen taivaaseen astumistaan:</p>
<p style="padding-left: 40px;">»Saatte kuitenkin voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin. Teistä tulee minun todistajiani täällä Jerusalemissa ja koko Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin asti.» (Apt. 1:8)</p>
<p>Evankeliumi oli lähtenyt etenemään juuri tässä järjestyksessä, kuin laajenevina kehinä, keskuksenaan Jerusalem. Sieltä lähdettiin ympärille muualle Juudeaan, edelleen Samariaan ja jatkaen aina maan ääriin asti. Ulospäin on kuitenkin lähdetty vain, koska Jeesuksen tehtävä ei koskenutkaan vain hänen omaa kansaansa. Hän oli tullut kaikkia maailman ihmisiä varten.</p>
<p>Niinpä asetankin näkyviin toisen alttaritaulun samalta taiteilijalta.</p>
<p>Missä kirkossa tämä on? Mitä se esittää? (Kirkastusvuori, Aleksanterin kirkko)</p>
<p>Jeesus kutsui lähimmät opetuslapsensa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssaan vuorelle ja antoi heidän siellä nähdä hänen kirkastumisensa. Luen Matteuksen 17. luvusta:</p>
<p style="padding-left: 40px;">Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen. Hän vei heidät korkealle vuorelle, erilleen muista. Siellä heidän edessään Jeesuksen ulkonäkö muuttui. Hänen kasvonsa alkoivat loistaa kuin aurinko, ja hänen vaatteensa muuttuivat hohtavan valkoisiksi. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: »Herra, onpa hyvä, että mekin olemme täällä. Jos haluat, voin tehdä kolme majaa: yhden sinulle, yhden Moosekselle ja yhden Elialle.» Pietarin vielä puhuessa heidän päälleen tuli loistava pilvi, josta kuului ääni: »Tässä on minun rakas Poikani, johon olen kiintynyt. Kuunnelkaa häntä!» Tämän kuullessaan oppilaat pelästyivät kovasti ja heittäytyivät maahan. Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: »Nouskaa, älkääkä pelätkö.» Kun oppilaat nostivat katseensa, he eivät nähneet muita kuin Jeesuksen. (Matt. 17:1-8)</p>
<p>Kun Jumala osoittaa Poikaansa ja kehottaa kuuntelemaan häntä, se tarkoittaa, että Jumalalla ei ole muuta Poikaa ihmisten kuunneltavaksi. Hän ei lähetä muuta taivaallista olentoa ilmoittamaan tahtoansa. Ne profeetat ja sanansaattajat, joille hän Henkensä viisaudessa antaa sanottavaa, saavat myös osoittaa vain tähän Poikaan. Heidän opetuksensa tulee pitää yhtä sen kanssa, mitä tämä ainut Poika ilmoittaa.</p>
<p>Kirkastusvuorella Jumala näyttää Poikansa jumalallisen olemuksen ja samalla kertoo, mikä odottaa niitä, jotka hänen Poikaansa kuuntelevat. Hekin tulevat osallisiksi samasta kirkkaudesta hänen yhteydessään. Heillekin on luvassa elämä Jumalan luona katoamattomuudessa. Mutta tätä eivät Pietari, Jaakob ja Johannes ymmärrä. He tuntevat Jeesuksen ihmisenä, kiertävänä opettajana ja ihmeellisenä parantajana, mutta eivät vielä täysin ymmärrä hänen todellista olemustaan. Se on alkanut kirkastua heille ylipäätään vasta vähitellen.</p>
<p>Kuitenkin jo varhainen kirkko uskoi, että Jeesuksessa oli heidän luokseen tullut enemmän kuin ihminen. Hänen puheensa ja tekonsa osoittivat, että Jumala oli hänen kanssaan. Jeesuksen kuolleista herääminen ja ilmestyminen heille elävänä osoitti, että Jeesuksen itsekin täytyi olla täynnä jumalallista voimaa. Siksi he kunnioittivat häntä nimellä Herra, joka oli heidän Raamatuistaan eli Vanhan testamentin kreikankielisistä kirjoituksistaan tuttu Jumalan nimi.</p>
<p>Tutkijat arvelevat, että usko Jeesukseen jumalana olisi myöhäistä kehitystä. Juutalais-kristillinen seurakunta ei olisi voinut pitää ainoan Jumalan rinnalla mitään toista olentoa jumalana. Ehdoton yksijumalaisuus kieltäisi sen. Ainut Jumala ei voisi suvaita ketään rinnalleen eikä jakaa itseään kahdeksi. Kaikkein vähiten voisi ihminen olla jumala. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kun kristityt alkoivat kutsua Herraansa Jumalan Pojaksi, tällä sanalla oli heille merkitys, joka oli sovitettavissa yhteen tuon ehdottoman monoteismin kanssa. Samoin heille alkoi hahmottua Pyhän Hengen asema Jumalan persoonallisena henkenä. He uskoivat yhteen Jumalaan, mutta tuo usko alkoi jo viitata myöhemmin selvän opillisen muotonsa saavaan kolminaisuuteen. Varhaisilla kristityillä oli Kristus-uskon muokkaama monoteismi.</p>
<p>Tämä näkyy siinäkin, miten ehdottomasti he tulivat ymmärtämään Jeesuksen olevan ainut Jumalan lähettämä Pelastaja. Apostolien teoissa kerrotaan Pietarin kautta tapahtuneesta ihmeestä sekä hänen voimakkaasta todistuksestaan. Rampa mies oli noussut jaloilleen, ja:</p>
<p style="padding-left: 40px;">Pietari täyttyi Pyhästä Hengestä ja sanoi: »Kansan johtajat ja vanhimmat! Joudumme näköjään vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja kertomaan, kenen nimissä hän parani. Tietäkää siis, te kaikki ja koko Israelin kansa, että se tapahtui Jeesuksen Kristuksen nimissä. Te ristiinnaulitsitte tämän nasaretilaisen, mutta Jumala herätti hänet kuolleiden joukosta. Hänen nimensä voimasta tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Kristus on se ’kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte mutta joka on nyt koko rakennuksen tärkein’. Kukaan muu ei pysty meitä pelastamaan. Taivaan alla ei ole mitään muuta nimeä, joka pelastaa.» (Apt. 4:8-12)</p>
<p>Muuta nimeä ei ole annettu kuin yksin Jeesus, Jumalan Poika. Hänet on annettu koko maailman ihmisiä varten. Häntä on siksi kuulutettava koko maailmalle. Mutta se ei tarkoita, että maailman ihmisillä ei ennen sitä olisi mitään tietoa Jumalasta. Jumala on puhunut monella tavalla jo ennen kuin hän lähetti Poikansa. Siihen kristillinen todistus voi liittyä eikä kumota sitä pelkkänä eksytyksenä. Näin tekivät jo apostolit. Paavalin puhe ”tuntemattoman jumalan alttarista” Ateenan Areiopagilla on tuttu esimerkki, mutta toinen on myös hänen saarnansa Lystrassa. Siellä Paavalikin oli nostanut jaloilleen ramman miehen, ja kaupunkilaiset halusivat palvoa häntä jumalana. Paavali osoitti, että oikea Jumala on puhunut pakanoillekin:</p>
<p style="padding-left: 40px;">»Me julistamme teille sanomaa, jotta jättäisitte tällaiset turhuudet ja turvautuisitte elävään Jumalaan. Hän loi taivaan, maan ja meren sekä kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on antanut kansojen kulkea omia teitään. Hän ei ole kuitenkaan jättänyt antamatta todisteita itsestään, vaan on tehnyt hyvää. Hän on antanut teille sadetta taivaasta ja sadon ajallaan. Hän on täyttänyt vatsanne ruualla ja mielenne ilolla.» (Apt. 14:15-17)</p>
<p>Jumala on lähettänyt Poikansa kaikkien pelastukseksi. Hän on ikuinen Sana, jossa kaikki on luotu ja joka on syntynyt ihmiseksi. Hän yhdistänyt itseensä kaikkien ihmisten ihmisyyden (Joh. 1:1-3, Kol. 1:15-18). Siksi kaikki voivat tulla osallisiksi samoista pelastuksen lahjoista hänen yhteydessään. Jos muiden uskontojen piirissä on mahdollista pelastua, sekin voi tapahtua vain Kristuksen tähden. Mutta sen me jätämme Jumalan salaisuudeksi. Meidän tehtävämme on julistaa evankeliumia Kristuksesta.</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Sun, 25 Oct 2026 18:37:45 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/taivaan-merkit-vai-joonan-merkki/</guid>
        <title>Taivaan merkit vai Joonan merkki?</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/taivaan-merkit-vai-joonan-merkki/</link>
        <description><![CDATA[<p>Evankeliumi Matteus 16:1-4</p>
<p>Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.</p>
<p>&nbsp;</p>
<p>Jos joku uhkaa ”näyttävänsä taivaan merkit” toiselle, hän luultavasti tarkoittaa, että kohta seuraa jokin väkivaltainen kohtalo. Tällainen sanonta lienee ainakin vanhemman kansan tiedossa, mutta lieneekö monillekaan tullut mieleen sen raamatullinen alkuperä. Kyse ei siis ole tähtitieteestä eikä taivaankappaleiden osoittamisesta sen enempää kuin horoskooppimerkkien mukaisten tähtikuvioiden tunnistamisesta. Kyseessä on Raamatusta irtaantunut kielikuva, joka on kansan suussa pelkistynyt ennustamaan vain jotain kurjaa tulevaisuutta.</p>
<p>Jeesuksen kuulijat osasivat ilta- ja aamuruskosta arvella, millainen päivä olisi edessä. Siinä heistä oli tullut kohtalaisen eteviä. Se oli oman aikansa sään ennustamista, mikä onkin ollut aina varsinkin maanviljelijöille tärkeä taito. Mutta jos ihminen vain arvioi tulevaisuutta huomisen verran, hänen tähtäyspisteensä on kovin lähellä. Sehän olisi vähän samaa kuin tehdä valintoja aina vain siitä, mitä juuri nyt on nenän edessä. Viisaampaa on katsella kauemmas tulevaisuuteen ja arvioida, mihin päin tulisi koko elämää suunnata. Mihin tulisi panostaa, mitä tavoitella, jotta elämästä kaikkineen tulisi onnellinen?</p>
<p>Onko meidän aikamme yhtään sen viisaampi kuin Jeesuksen aikainen maailma? Osaammeko me arvioida tulevaisuutta yhtään pidemmälle kuin sen verran, mikä juuri kulloinkin näyttää kiinnostavimmalta? Kiinnitämmekö mekin huomiomme vain siihen, mitä on nenän edessä ja mihin voimme välittömästi vaikuttaa? Vai osaammeko valmistautua johonkin, mikä ei ole aivan kättemme ulottuvilla, eipä edes suoraan meidän nyt päätettävissämme?</p>
<p>On vaikeaa vaikuttaa asioihin, jotka paljastuvat vasta vähitellen. Silti ne merkittäviltä osin riippuvat jokapäiväisistä valinnoistamme. Emme esimerkiksi tiedä, millaisessa Suomessa lapsenlapsemme tulevat omat lapsenlapsensa kasvattamaan. Emme kykene siihen välittömästi vaikuttamaan. Mutta silti me luomme sille pohjan ja näytämme suunnan jo nyt.</p>
<p>Tulevaisuus on kuitenkin aina täynnä epävarmuuksia. Se on tuntematon ja sisältää yllätyksiä, asioita, joita emme tulleet edes ajatelleeksi. Mutta ne voivat olla myös hyviä yllätyksiä. Asiat kehittyvätkin monessa mielessä paremmiksi eivätkä vain huonommiksi. Epäilemättä kumpaakin tullaan kohtaamaan, mutta kumpaan haluamme mielemme kiinnittää, luottamukseen vai ahdistukseen? Onko tulevaan suhtauduttava toivoen vai peläten? Ollako optimisteja vai pessimistejä? Molemmat tulevat aina olemaan osaksi oikeassa, sillä kumpikin odotus osuu johonkin. Kummalla asenteella on silti parempi mennä eteenpäin, saada ja kasvattaa lapsia, kehittää maata ja rakentaa yhteiskuntaa?</p>
<p>Jeesusta koetelleet fariseukset tivasivat häneltä merkkiä taivaasta. He halusivat saada todistuksen siitä, että Jeesus puhui jumalallista totuutta. Miksi he sellaista pyysivät? Vain siksi, koska he eivät tahtoneet tulla vakuuttuneeksi siitä, mitä jo näkivät ja kuulivat. He olisivat halunneet samanlaisen välittömästi vaikuttavan merkin, jollaisten varassa säätä ennusteltiin. Mutta sellaista ei heille annettaisi, sillä he olivat jo nähneet ja kuulleet kylliksi, vaan eivät tulkinneet sitä oikein. He eivät olleet ymmärtäneet, mitä Jeesuksen puheet ja teot merkitsivät. He eivät olleet tunnistaneet, että siinä oli heille merkki uuden ajan koittamisesta. He eivät olleet nähneet, että Jeesus on enemmän kuin vain yksi opettaja lisää, heidän kilpailijansa.</p>
<p>Jeesus itse on todellinen merkki taivaasta: hänet on Jumala lähettänyt tuomaan ilosanoman taivaasta, sovittamaan ihmiskunnan synnit ja avaamaan ihmisille ikuisen elämän. Jumala lähetti Poikansa syntymään ihmiseksi, ottamaan ihmisen osan kannettavakseen, suostumaan sen rajoituksiin, nälkään, kipuun ja tuskiin sekä lopulta myös kuolevaisuuteen. Jeesus kärsi ristillä kidutukset ja kuoleman ottaakseen näin Jumalana osakseen sen, miten pahasti vain ihminen voi kärsiä toisten ihmisten vihan, kateuden, itsekkyyden ja ylpeyden vuoksi.</p>
<p>Jeesus lupaa kuulijoilleen ”Joonan merkin”. Se tarkoittaa sitä, että hän kuolee ja hänet haudataan, mutta hän nousee kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin Joona aikoinaan pelastui suuren kalan vatsasta. Jeesuksen vastustajat saisivat nähdä, mitä merkitsee, kun hänet herätetään kuolleista. Koko maailma on jo vähitellen saanut siitä kuulla, ja sadat miljoonat maailman ihmiset ovat tähän merkkiin luottaen löytäneet elämälleen kestävän perustan. He ovat saaneet toivon, he katsovat tulevaisuuteen luottavaisesti. He uskovat kaiken olevan Jumalan käsissä, tuli mitä tuli. Oli edessä millaisia koettelemuksia tahansa, Jumala ei hylkää eikä jätä, vaan aina rakastaa luomaansa ja lunastamaansa ihmiskuntaa.</p>
<p>Nyt voivat osat vaihtua: Koska Jumala on ottanut kantaakseen ihmisen kärsimyksen maailman synnin tähden, hän antaa ihmiselle tilalle oman jumalallisen ikuisuutensa. Hän lahjoittaa pyhyyden sille, joka uskoo Kristukseen. Tätä voi jo kutsua hyväksi tai suorastaan autuaaksi vaihtokaupaksi!</p>
<p>Me vietämme tänään kirkkovuodessa Reformaation päivää ja muistamme erityisesti Martti Lutherin työtä. Luther kirjoittaa pienessä kirjasessaan Kristityn vapaudesta seuraavasti:</p>
<p>”Vaikka Kristus on Jumala ja ihminen, joka ei milloinkaan ole tehnyt syntiä ja jonka hurskaus on voittamaton, iankaikkinen ja kaikkivaltias, niin hän tämän vihkisormuksen, uskon, välityksellä ottaa omikseen uskovan sielun synnit ja menettelee niin kuin hän itse olisi ne tehnyt. Niin täytyy syntien hukkua ja upota häneen, sillä hänen voittamaton vanhurskautensa on liian voimakas vastustaja kaikille synneille. Siten sielu morsiuslahjansa, se on uskonsa, välityksellä puhdistuu kaikista synneistään, tulee vapaaksi, pääsee siteistään sekä saa lahjaksi ylkänsä Kristuksen iankaikkisen vanhurskauden.” (Kristityn vapaudesta, § 12)</p>
<p>Uskon lahjana on täydellinen syntien anteeksiantamus ja ikuinen elämä. Sellaisesta ei saa muuta merkkiä kuin sen, jonka Jeesus itse sanassaan meille antaa luvatessaan iankaikkisen elämän. Tähän lupaukseen usko tarttuu ja riippuu siinä kiinni, vaikka miltä näyttäisi. Apostoli Paavali kirjoitti siitä tänään luetussa kappaleessa Roomalaiskirjeestä: ”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen.” (Room. 5:2)</p>
<p>Vaikka maailma ja oma elämä näyttäisivät aivan mahdottomilta, on kuitenkin Jumalan armo suurempi. Se on suurempi kaikkia lankeemuksia ja kaikkea sitä itsekeskeisyyttä ja ylpeyttä, mikä maailmaa vaivaa ja mitä emme pysty itse itsestämme pois juurimaan. Se asuu meissä hautaan asti, mutta Kristuksen tähden saamme sen kaiken anteeksi.</p>
<p>Kun Luther oli nuorena munkkina luostarissa, häntä ahdisti juuri tämä: Miten voisin kelvata Jumalalle, kun en koskaan pääse eroon synneistäni vaikka ne kuinka tarkoin ripissä tunnustan? Jumala on pyhä ja vanhurskas ja vaatii ihmiseltäkin pyhyyttä ja vanhurskautta. Luther koki, että Jumala itse ahdisti häntä pyhän lakinsa vaatimuksilla. Hän kertoo, että hän vihasi puhetta Jumalan vanhurskaudesta, sillä hän koki sen merkitsevän, että Jumala vihaa häntä eikä päästä häntä vihansa alta.</p>
<p>Näissä nuoren munkin ahdistuksissa Lutheria auttoi hänen rippi-isänsä ja sielunhoitajansa Johann von Staupitz. von Staupitzilla oli suuri vaikutus siihen, että Luther löysi Jumalan armon. Kun Luther valitteli hänelle tuskiaan, Staupitz auttoi hänet ymmärtämään, että evankeliumissa on kysymys Jumalan rakkaudesta eikä vihasta. Hänen kerrotaan sanoneen Lutherille: ”Ei Jumala ole vihainen sinulle. Sinä olet vihainen Jumalalle.”</p>
<p>Kukaan ei kykene rakastamaan vihaista Jumalaa. Mutta rakastavaan Jumalaan tahtoo jokainen uskoa. Joka Kristukseen uskoo, myös rakastaa häntä, koska hän antaa kaikkein suurimman lahjan. von Staupitzin tunnuslauseena olivat sanat Psalmin 119 jakeesta 94, latinaksi <em>Tuus sum, salvum me fac,</em> suomeksi ”Kuulun sinulle, pelasta minut”. Se on hyvä omaksua lyhyeksi rukoushuokaukseksi, jonka voi lausua vaikka joka päivä. Se on helppo muistaa ja lohdullinen rukoilla kaikissa peloissa ja huolissa, niin onnessa kuin vastoinkäymisessä, terveydessä ja sairaudessa, niin, ja lopulta myös kuolemassa. Se saa ihmisen katsomaan oikeaa merkkiä, Kristusta, ja hänen voittoaan kuolemasta.</p>
<p>Tähän sanomaan vastaamme nousemalla ja yhtymällä uskontunnustukseen.</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Tue, 06 Oct 2026 14:22:51 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/who-is-my-neighbour/</guid>
        <title>Who is my neighbour?</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/who-is-my-neighbour/</link>
        <description><![CDATA[<p>Luke 10:25-37</p>
<p>A lawyer stood up to test Jesus. ‘Teacher,’ he said, ‘what must I do to inherit eternal life?’ He said to him, ‘What is written in the law? What do you read there?’ He answered, ‘You shall love the Lord your God with all your heart, and with all your soul, and with all your strength, and with all your mind; and your neighbour as yourself.’ And he said to him, ‘You have given the right answer; do this, and you will live.’</p>
<p>But wanting to justify himself, he asked Jesus, ‘And who is my neighbour?’ Jesus replied, ‘A man was going down from Jerusalem to Jericho, and fell into the hands of robbers, who stripped him, beat him, and went away, leaving him half dead. Now by chance a priest was going down that road; and when he saw him, he passed by on the other side. So likewise a Levite, when he came to the place and saw him, passed by on the other side. But a Samaritan while travelling came near him; and when he saw him, he was moved with pity. He went to him and bandaged his wounds, having poured oil and wine on them. Then he put him on his own animal, brought him to an inn, and took care of him. The next day he took out two denarii, gave them to the innkeeper, and said, “Take care of him; and when I come back, I will repay you whatever more you spend.”</p>
<p>‘Which of these three, do you think, was a neighbour to the man who fell into the hands of the robbers?’ He said, ‘The one who showed him mercy.’ Jesus said to him, ‘Go and do likewise.’</p>
<p>&nbsp;</p>
<p>Dear sisters and brothers in Christ. The parable of the Good Samaritan is very well known to all of us. We can even quote long passages of it by heart. Each of us knows very well what Jesus is aiming at. Love your neighbour, says the Scripture, and Jesus confirms that love is at the heart of the Law. But right after that Jesus makes us ask ourselves, who is my neighbour?</p>
<p>You all know this story in your own language. You have read it in the Bible of your own tongue, and you remember, what is the word for neighbour in the translation used in your church. Now I would like you to turn to the person sitting beside you and tell him or her that. How does your Bible say, “Love your neighbour”? What is the word in your tongue for this “neighbour”, and what is its literal meaning? What does that word mean, when taken as such?</p>
<p>**</p>
<p>Some examples. In Swedish? <em>Nästa</em>; the one next to you. Is that the same in Danish and Icelandic, too? Finnish? <em>Lähimmäinen</em>, the one closest to you. Estonian? <em>Ligimene,</em> much alike in Finnish. Welsh? Irish? Portuguese? Faroese?</p>
<p>In the Greek New Testament, the word is <em>pleesion</em>, literally meaning the one nearest to you. Into Latin it translates as <em>proximus</em>, the closest, or the next one. From this Latin word we get the Italian <em>prossimo</em>, Spanish <em>projimo,</em> and French <em>prochain</em>. English <em>neighbour</em> also means the person living next door. It is of the same root as German <em>Nachbar</em>. Finnish has almost the same word for people who live next door, <em>naapuri</em>.</p>
<p>In all of these languages, the one to be loved according to our Bibles, is always the one who is closest to us. But is that really what Jesus wants us to learn? Don’t we naturally do that already, love the one that is closest to us? The ones that are of our kin, our family, our friends?</p>
<p>If the man who had fallen victim to the robbers had been a family member of those walking by, would they not have stopped and helped him? If the priest would have noticed that this man is his brother or cousin, or if he had been the father or son of the Levite, wouldn’t these reverend clerics have showed him compassion? We surely know we need to help our next ones, those closest to us, because their matters are also our business.</p>
<p>But instead, Jesus turns our attention to those who are not the closest but the most remote to us. Not the next but the most distant to us. Those whose life does not bother us, those whose matters are not ours; those who are strangers and to whom we would not pay any attention at all. Those are the ones that we are to love, if we want to live according to the values of God’s Kingdom. They are our neighbours.</p>
<p>To be a Church in turbulent times is our topic for this meeting. In many of our countries, people are tempted to turn to their own interests, to closing doors and looking only for their own benefit. To be a Church in today’s European society we need to see, that Christ wants us to love not just our own family or those belonging to our friends. In the Kingdom of God, all humankind consists of neighbours. We are all neighbours to one another. Christ showed this in his love towards all humanity. He, the eternal Word of God, became human to save all humanity.</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Thu, 01 Oct 2026 13:24:11 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/samassa-veneessa/</guid>
        <title>Samassa veneessä</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/samassa-veneessa/</link>
        <description><![CDATA[<p>Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Iloitsen saadessani tervehtiä syyspäiville kokoontuneita helluntaiseurakuntien vastuunkantajia evankelis-luterilaisen kirkon nimissä Tampereen hiippakunnan piispana. Enemmän kuitenkin iloitsen siitä uskon yhteydestä, jossa saan lausua tervehdykseni vedoten sen Herran nimeen, joka on kirjoitettu tämän salin etuosaan korkealle: Jeesus. Tässä salissa uskotaan Herraan Jeesukseen, täällä ylistetään häntä, täällä julistetaan syntien anteeksiantamusta hänen nimessään hänen ristinkuolemansa tähden, ja täällä rukoillaan häneltä Hengen voimaa ja viisautta. Myös näiden syyspäivien tarkoituksena on osallistujien voida tulla Kristuksen hoitamiksi.</p>
<p>Päivien otsikko on Samassa veneessä. Sillä viitataan Herran Jeesuksen antamaan yhteiseen tehtävään hänen todistajanaan. Minulle noilla sanoilla on kuitenkin erityinen kaikunsa yhdestä tietystä syystä. Tampereen piispantalon seinässä nimittäin on talon rakentamisen yhteydessä maalattu suuri seinämaalaus. Siinä Jeesus seisoo veneessä, jossa kimaltelee suuri kalansaalis. Jeesus ojentaa kätensä ja osoittaa sanansa hämmästyneelle ja heikkoutensa tunnustavalle Pietarille: ”Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä.”</p>
<p>Tämän saman lupauksen varassa ovat Jeesuksen puheesta lähtien kaikki Kristuksen opetuslapset lähteneet liikkeelle viemään evankeliumin sanomaa. Aina, kun minulla on talossa pappisvihkimyksen tai diakonian virkaan vihkimisen jälkeinen vastaanotto, pidän vasta vihityille puheen tuosta kuvasta ja noista Jeesuksen sanoista. ”Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä.”</p>
<p>Mekin seisomme Pietarin tavoin samassa veneessä ja saamme hänen kanssaan ihmetellä, millaista saalista Herra antaakaan. Se ei ole meidän saavutustamme, vaan ihmisiä kääntyy Jeesuksen lupauksen voimasta hänen puoleensa ja tulee tuntemaan hänet Pelastajanaan. Tässä me teemme yhteistä työtä, niin luterilaiset kuin helluntailaiset. Meillä on yksi Herra ja yksi tehtävä – ja viime kädessä vain yksi ja sama vene, Herran Kristuksen omien yhteisö.</p>
<p>Siitä puhuu myös jokin aika sitten ilmestynyt kansainvälinen luterilais-helluntailaisen neuvottelukunnan raportti <em>The Spirit of the Lord is Upon Me</em>. Luterilainen maailmanliitto ja Helluntailiikkeen maailmanlaajuinen yhteistyöjärjestö (<em>Pentecostal World Fellowship</em>) kävivät keskinäisen viisivuotisen dialogin vuosina 2016-2022. Itse olin ottanut osaa sitä valmistelleeseen suppeampaan viisivuotiseen dialogiin, jonka aiheena oli ollut ”Kristuksen kohtaaminen”. Miten ja missä kohtaamme Kristuksen?</p>
<p>Maailmanjärjestöjen neuvottelu otti lähtökohdakseen Luukkaan evankeliumin 4. luvusta luettavan Jeesuksen Nasaretin synagogassa pitämän ohjelmanjulistuksen ja jäsensi sen avulla keskustelunsa. Ensimmäisen jakson teemana olivat sanat ”Herran Henki on minun ylläni”, ja se käsitteli kysymystä, keitä me osapuolet olemme. Toinen jakso jatkoi sanoista ”Hän on voidellut minut ilmoittamaan hyvän sanoman”, ja aiheena olivat missio ja julistus. Kolmanteen osaan viittasivat sanat ”hyvä sanoma köyhille”, mikä käsitteli tehtävämme diakonista, palvelevaa luonnetta. Neljännen osan aihe nousi sanoista ”julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen”. Siinä käsiteltiin kokonaisvaltaista ihmisten elämään vaikuttavaa todistusta, sairaiden parantamista ja pahojen voimien vallasta vapauttamista.</p>
<p>Hyvät ystävät, halusin huiskuttaa teille tätä asiakirjaa, koska tämä neuvottelujen sarja osoitti, miten paljon luterilaisilla ja helluntaisilla on yhteistä, kun lähtökohdaksi otetaan liittyminen Herramme omaan missioon. Kiinnostuneet saattavat sen löytää netistä englannin kielellä. Netistä löytyy toki myös suomalaisen neuvottelukunnan tuottamia yhteisiä lausuntoja muista teemoista. Iloitsen siitä, miten meidän keskinäinen yhteytemme on vahvistunut, molemminpuolinen luottamus ja arvostus on kasvanut. Herra Jeesus tahtoo yhteytemme kautta siunata Suomea. Siunatkoon Hän siksi teidän syyspäivänne!</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Sun, 27 Sep 2026 15:50:12 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/viljely-varjelu-ja-valtakunta/</guid>
        <title>Viljely, varjelu ja valtakunta</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/viljely-varjelu-ja-valtakunta/</link>
        <description><![CDATA[<p>Evankeliumi Luukas 12:22-31 (UT2020)</p>
<p>Jeesus sanoi oppilaille: ”Tämän vuoksi minä sanon teille: älkää huolehtiko hengissä pysymisestä – siitä, mitä söisitte ja miten pukeutuisitte. Henki on näet enemmän kuin ravinto ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Tarkkailkaapa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä kokoa, eikä niillä ole asuntoa eikä varastoa. Silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! Kuka teistä voisi murehtimalla pidentää elämäänsä vähääkään? Ja jos ette pysty edes siihen, miksi huolehtisitte muustakaan?</p>
<p>Tarkkailkaapa niityllä, miten kukat kasvavat. Eivät ne näe vaivaa eivätkä valmista vaatteita, mutta minä sanon teille: edes kuningas Salomo ei kaikessa loistossaan ollut yhtä hyvin puettu kuin mikä tahansa niistä. Kasvit kasvavat tänään, mutta huomenna ne heitetään tuleen. Jos Jumala silti pukee ne tällä tavoin, eikö hän pukisi vielä paljon mieluummin teidät, te vähäuskoiset?</p>
<p>Älkää tekään tavoitelko syötävää ja juotavaa tai menestystä. Niitä ihmiset tavoittelevat kaikkialla maailmassa, mutta teidän Isänne tietää kyllä, että tarvitsette niitä. Etsikää te hänen valtakuntaansa, niin saatte kaiken muunkin.”</p>
<p>&nbsp;</p>
<p>Rakkaat kristityt, sadonkorjuun kiitosjuhlaa viettävä kansa. Syksy on saapunut ja aika koota aittoihin on koittanut. Mutta on myös koittanut aika kiittää meidän, jotka nautimme valmiin työn tuloksista. Kiitämme heitä, jotka ovat keväällä peltonsa kyntäneet ja kylväneet, lannoitteet levittäneet ja kasvun tulokset korjanneet. On saatu tulosta työstä ja siten turvattu elinkeinolla niin omaa perhettä kuin niitä, jotka ruokansa kaupasta hakevat. On nähty vaivaa, että meillä muilla on leipää ja leivän päälle levitettävää.</p>
<p>Yhteiskunnan toimivuudelle välttämätöntä, että jokainen kantaa vastuuta omasta tehtävästään. On myös yhteiselle hyvinvoinnille ja turvallisuudelle välttämätöntä, että Suomessa säilyy kyky ruokaturvaan, valmius tuotantoon ja elintarvikejakelun ylläpitoon myös sellaisissa oloissa, joissa kansainvälinen kauppa olisi syystä tai toisesta häiriintynyt. Siksi sadonkorjuun kiitosjuhlassa tuodaan kiitos tuottajille.</p>
<p>Mutta kirkossa kaikkien kiitosten varsinainen ja perimmäinen kohde on Jumala, elämän antaja ja suojelija. Hän on kaikkien hyvien lahjojen jakaja, terveyden ja pitkän iän, jälkeläisten ja jatkuvuuden alku ja ylläpitäjä. Häneltä tulee niin jokaiseen jyvään kätketty kasvun voima kuin säät, jotka suosivat kasvua, sekä myös se ihme, että kasvun saattamiseksi jalostettuun muotoon tarvitaan ja että siihen pystyy ihminen. Ihminen, maan viljelijä ja sadon syömäkuntoon saattaja, on välttämätön, mutta silti itse kaikessa riippuvainen Jumalasta.</p>
<p>Miksi kaikkivaltias Jumala tässä tarvitsee ihmistä? Hänhän pystyisi niin halutessaan ruokkimaan koko ihmiskunnan antamalla kasvaa pellosta valmiita leipiä aivan kuin puissa hedelmiä. Hänhän voisi niin halutessaan antaa ihmiselle valmiina kaiken, kun tämä vain ojentaisi kätensä alle. Mutta ei Jumala näin toimi. Tai tokihan hän Raamatun alkulehdillä toimi niin, hän loi ihmisen paratiisiin, missä ei tarvinnut muuta vaivaa nähdä kuin nimetä eläimiä ja syödä hedelmiä. Niin ja tietysti, pitihän siellä Aadamin ja Eevan yrittää tulla keskenään toimeen, vaikka sanailuun taipuvaisia nämä ensimmäisetkin ihmiset olivat!</p>
<p>Ihminen sai Jumalalta tehtävän luomakunnassa. Hänet asetettiin viljelemään ja varjelemaan maata, ja kummassakin tehtävässä hän totisesti joutuu näkemään vaivaa (1.Moos. 2:15). Häntä ei vapauta työstä kuokan keksiminen sen enempää kuin hevosvetoinen aura tai traktori. Hän joutuu tekemään työtä, vaikka tekoäly tuottaisi hänelle aina uutta viihdettä työpäiviensä lepohetkiin. Ihmisen osana on alusta alkaen ollut toteuttaa Jumalan hänelle antamaa tehtävää osallistua Jumalan työhön tässä maailmassa. Se tapahtuu esimerkiksi maata viljelemällä, tulevaisuutta rakentamalla sekä rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, totuutta, rakkautta ja armollisuutta noudattamalla.</p>
<p>Siinä ihmisellä tulee olla oikea asenne, ja hänen tulee nähdä, että hänen elämällään tarkoitus on Jumalan luomana. Kun Jumala Raamatun alussa luo maailman kuudessa päivässä ja lepää seitsemäntenä ja käskee ihmisenkin tehdä työtä kuusi päivää ja pyhittää seitsemäs, hän tarkoittaa, että ihmisen tehtävänä on liittää oma työnsä Jumalan työhön (1.Moos. 2:2-3; 2.Moos. 20:8, 23:12). Ihmisen on tarkoitus nähdä oman työnsä olevan osa sitä työtä, jota Jumala tässä maailmassa tekee. Ihmisen tehtävänä ei ole rakentaa elämäänsä itseään varten eikä omien saavutustensa varaan, vaan osaksi Jumalan työtä koko luomakunnan hyväksi.</p>
<p>Mutta ihminen helposti näkee vain sen, mitä hän voi pitää elämässään omana ansionaan tai itselleen kuuluvana. Hän saattaa kuvitella, että onni ja mielekkyys riippuvat siitä, mitä hän kokoaa itselleen. Hän arvioi rakentavansa itse oman elämänsä ja jää näin pyörimään oman itsensä ympärille. Se saa hänet murehtimaan, miten hän selviää. Hän alkaa nähdä vain uhkakuvia, jotka estävät häntä vaurastumasta, mutta ei muista, että hänen päivänsä voivat päättyä äkisti. Hän murehtii omaisuutensa arvon säilymistä, mutta murehtiminen ei pidennä hänen aikaansa yhtään.</p>
<p>Siksi Jeesus tämän päivän evankeliumissa aloittaa puheensa sanomalla ”tämän vuoksi minä sanon teille”. Edellä hän on juuri kertonut vertauksen miehestä, jonka pellot kasvoivat niin hyvin, että miehen oli purettava vanhat varastot ja rakennettava isommat aitat saadakseen mahtumaan kaiken sisään. Silloin mies voisi antaa itselleen luvan levätä, sillä elämä olisi huoletonta. Mutta kohta koittaisi rikkaankin aika kuolla, aivan kuten koittaa jokaisen kukan aika kuihtua ja tulla kuivana ruohona hävitetyksi. Siksi hänen olisi parempi etsiä Jumalan valtakuntaa, sillä sen yhteydessä hän saa myös merkityksellisen ja hyvän elämän.</p>
<p>Ihminen on alusta asti luotu myös olemaan huolissaan huomisesta ja suunnittelemaan tulevaa. Hän osaa ottaa huomioon, mitä tulevaisuudessa tarvitaan. Ihminen ei ole tarkoitettu elämään vain kädestä suuhun, kuten korppi, joka nokkii sen mitä löytää. Jossain varhaisessa historian vaiheessa ihmiset olivat elinkeinoltaan keräilijöitä – enkä tarkoita nyt heitä, jotka televisiossa kiertävät toisten aitoissa ja autotalleissa etsimässä antiikkia voidakseen myydä sitä voitolla – vaan tarkoitan ihmiskunnan vaihetta ennen maanviljelyn yleistymistä. Edelleen joillain maapallon seuduilla ihmiset elävät metsästyksestä ja keräilystä eivätkä raivaa peltoja ja rakenna pysyviä asuntoja. Tutkijat ovat sitä mieltä, että ihmiskunta alkoi kasvaa juuri maanviljelyn ansiosta, kun ruokaa oli riittävästi saatavilla suurellekin jälkeläisten joukolle. Näin syntyivät kyläyhteisöt peltojen reunoille. Mutta se ei vapauttanut ihmistä murehtimisesta, vaan sitoi hänet kiinni maahan ja suotuisiin säihin.</p>
<p>Korppi tekee sitä, mikä sille on mahdollista, ihminen tekee sitä, mikä on ihmiselle mahdollista. Ihmisen kuuluu valmistautua huomiseen. Sitä vartenhan me katsomme, että kotona on syötävää ja juotavaa. Viime aikoina on tullut tärkeäksi muistuttaa välttämättömästä kotivarasta, jos tulisi jokin kriisi. Mutta valmistautumista tulevaisuuteen on myös lasten lähettäminen kouluun ja ammatin hankkiminen. Valmistautumista on sekin, että kysyy mielessään, millaisessa Suomessa haluaisi omien lastenlastensa aikoinaan saavan omat lapsensa. Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että tämä kykenee järkevään ajatteluun, työtapojen ja apuvälineiden kehittämiseen. Ihminen pystyy viljelemään ja varjelemaan maata.</p>
<p>Maailmassa on monia uhkia, jotka lamauttavat. Me pelkäämme sotia ja kulkutauteja, ja kummankin vaikutuksista olemme nykyaikanakin saaneet jotain kokea. Pelkäämme luontokatoa, joka tapahtuu silmiemme edessä. Me näemme, miten ilmasto muuttuu. Eteläinen Eurooppa on kesällä kärsinyt kuivuudesta ja maastopaloista, meille ovat tulossa sateiset talvet. Koska nämä ongelmat ovat niin suuria ja koko ihmiskunnan yhteispeliä vaativia, moni nääntyy pelkonsa alle ja menettää kokonaan toivonsa. Nuoret saattavat päätellä, ettei näin pahaan maailmaan voi lapsia toivoakaan. Mutta juuri lasten saaminen on toivon merkki, sillä ihmistä tarvitaan tässä maailmassa.</p>
<p>Jeesus ei vapauta kuulijoitaan tulevaan varautumisesta, vaikka hän lupaa Jumalan huolenpitoa. Hän varoittaa seuraajiaan väärästä murehtimisesta. Jotka eivät tunne hyvää Taivaallista Isää, haluavat varmistaa elämänsä omilla teoillaan. Se saa heidät kuvittelemaan, että ihminen tulee sitä onnellisemmaksi ja elää sitä pidempään, mitä enemmän hän kokoaa omaisuutta. Mutta tällöin murhe elämän yksinkertaisista asioista kasvaa suureksi. Huomisen huoli valtaa mielen. Murehtiminen sitoo ihmistä ja kuluttaa hänen voimiaan. On vaikea nukahtaa, jos illalla on huoli huomisesta. Mutta Jeesus opettaa turvautumaan Jumalaan. Ihmisen tehtävänä on tehdä se, mikä on hänelle mahdollista; mihin hän ei pysty, se hänen on jätettävä Jumalalle.</p>
<p>Jeesuksen opetuksessa toimeentulon murheiden tilalle astuu usko hyvään Jumalaan, Taivaalliseen Isään. Ihmisten väärä huolehtiminen korvataan Jumalan huolenpidolla. Se vapauttaa turvalliseen luottamukseen. Sellainen on mahdollista vain siinä uudessa suhteessa Jumalaan ja sen myötä saadussa uudessa asenteessa elämään, joka ilmenee Isä meidän -rukouksessa. Sen ensimmäinen pyyntö on tunnustus, jossa annamme itsemme: ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Sen yhteydessä myös pyyntö ”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” asettuu oikeaan suhteeseen. Ei siis niin, että anna nyt minulle varmuus tulevista vuosista; ei, vaan anna tänäänkin se, mitä tarvitsen aivan joka päivä, sillä minun elämäni tähtää sinun valtakuntaasi. Siksi tämä rukous on tarkoitettu lausuttavaksi joka päivä; anna tänä päivänä jokapäiväinen leipä, sillä jokainen päiväni on riippuvainen sinusta, rakas Taivaallinen Isä.</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Sun, 20 Sep 2026 17:19:03 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/miksei-jumala-tee-mita-hanelta-toivotaan/</guid>
        <title>Miksei Jumala tee, mitä häneltä toivotaan?</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/miksei-jumala-tee-mita-hanelta-toivotaan/</link>
        <description><![CDATA[<p>Evankeliumi Johannes 11:21–29, 32–45</p>
<p>Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”</p>
<p>Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. … Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”</p>
<p>Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”<br />
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”</p>
<p>Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.</p>
<p>&nbsp;</p>
<p>Viikko sitten kirkoissa saarnattiin vieraanvaraisuudessa häärivästä Martasta ja hänen sisarestaan, Jeesuksen jalkojen juuressa istuvasta Mariasta. Evankeliumista luettiin, miten Jeesus moitti Marttaa siitä, että tämä hätäili ja huolehti niin monista asioista, kun taas Maria osasi keskittyä Jeesuksen opetuksen kuuntelemiseen. Tänään Jeesus tapaa sisarukset uudestaan. Nyt Martta myöntää, että Jeesuksella on kaikki valta ja että häntä on syytä keskittyä kuuntelemaan, koska hän on Jumalan Poika. Martta antaa myös Marian mennä ja jälleen polvistua Jeesuksen jalkojen juureen. Ehkä hänessä oli tapahtunut muutos sitten viime tapaamisen?</p>
<p>Tilanne on kuitenkin hyvin surullinen, sillä sisarusten veli Lasarus on kuollut. Kumpikin siskoista lausuu Jeesukselle samat sanat: ”Jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Onko tämä tunnustus uskosta vai syytös siitä, ettei Jeesus saapunut nopeammin? Hänhän oli jäänyt viivyttelemään kuultuaan, että Lasarus tekee kuolemaa. Nyt hän tuli vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Lasarus oli jo kuollut sekä kannettu hautaan. Hänen ruumiinsa hajoaminen oli jo alkanut, ja olisi sekä epämiellyttävää että epäkunnioittavaa enää avata hänen hautaansa.</p>
<p>Tässä kertomuksessa on useita kohtia, joissa ihmiset kamppailevat uskon ja epäilyksen välissä. He luottavat Jeesukselle olevan kaiken mahdollista, mutta samaan aikaan heidän inhimillinen todellisuuden tajunsa saa heidät kerta toisensa jälkeen arvelemaan: ei tästä enää mitään tule. Olisit vain Jeesus tullut aiemmin, se on myöhäistä nyt osoittaa meille myötätuntoa! Olisit tullut ja parantanut ystäväsi, niin kuin me pyysimme, kun lähetimme sinulle sanan hänestä. Koska sinä pystyt kaikkeen, miksi et lähtenyt heti liikkeelle? Ja kun nyt olet täällä, miksi kiusaat meitä surussamme ja häpäiset hänet avaamalla hänen hautansa?</p>
<p>Jumala on asettanut ihmisen päiville määrän, ja ihmisen osana on kerran kuolla. Se on meille kaikille itsestään selvää. Mutta tämä kova tosiasia tuntuu erilaiselta eri tilanteissa. Moni hyvin vanha ihminen kokee, ettei enää jaksa elää eikä elämältä ole enää mitään odotettavaakaan. Moni toivoo pääsevänsä pois, kun saanut kokea jo kylliksi. Moni sairas ja heikko pyytää, ettei häntä kuoleman hetkellä yritetä elvyttää, sillä edessä olisi vain lisää heikkenemistä.</p>
<p>Asia on toisin nuoren henkilön kohdalla. Ei tunnu oikealta eikä hyväksyttävältä, kun nuori joutuu onnettomuuteen, joka vie hänen henkensä, tai kun lapsi sairastuu parantumattomasti eikä ehdi nähdä aikuisuutta. Sellaista on vaikea ymmärtää tai hyväksyä hyvän Jumalan sallimaksi. Niissä tilanteissa jäävät läheiset vain tuskissaan kysymään Jumalalta: miksi? Miksi et parantanut? Miksi et tullut paikalle? Miksi et tehnyt mitään? Jos vain sinä olisit ollut täällä! Vai – oliko sinua edes yhtään missään, oletko olemassakaan, onko sinulla mitään valtaa tai hyvää tahtoakaan?</p>
<p>Usko ja epäilys kulkevat yhdessä. Eivät Jeesuksen lähimmätkään niin vahvasti uskoneet, etteikö heissä olisi ollut aina läsnä myös epäilys. Se on mitä inhimillisintä; epäilys on osa ihmisen järjellistä toimintaa, jonka Jumala itse on häneen istuttanut. Jumala on antanut ihmiselle kyvyn arvioida, mikä on mahdollisen rajoissa ja mikä ei. Sama ihminen voi olla sekä vakuuttunut siitä, että Jumala pystyy kaikkeen, että arvioida, että ei hän kuitenkaan mitään ihmettä pysty tekemään, tai ei ainakaan ryhdy sellaista meitä varten tekemään.</p>
<p>Ihmiselämässä voi olla hetkiä, jolloin Jumalaa kohtaan tunnetaan pettymystä siitä, että hän ei tee sitä, mitä häneltä toivotaan. Silti samalla ymmärretään hyvin, ettei Jumalan kuulukaan tehdä mitään aivan odottamatonta ja mullistavaa. Hänen tehtävänsä on nimittäin pitää luomakuntaansa yllä toisenlaisella tavalla, säännönmukaisella tavalla.</p>
<p>Jos Jumala ei siipensä katkaissutta putoavaa lentokonetta ota ilmassa kiinni ja laske turvallisesti maahan, tai jos hän jyrkänteeltä rotkoon suistuvaa jarruvikaista autoa pysäytä pehmeästi, saattaa ihminen ajatella, ettei Jumalaa ole tai ettei hän kaikkivaltias olekaan. Mutta vaikka Jumala joskus ihmeellisellä tavalla tekisi niin, ei hän voi ainakaan jatkuvasti ryhtyä tekemään poikkeuksia luonnonlakeihin, sillä sellainen aiheuttaisi vain lisää kaaosta. Laivat eivät kelluisi meren pinnalla, junat eivät pysyisi kiskoilla, kivet eivät maassa eivätkä naulat laudoissa. Vaikka kaikkivaltias Jumala voi tehdä ihmeen, miksi hän ryhtyisi yhden kohdalla ohittamaan itse asettamiaan luonnonlakeja, kun hän ei tee sitä miljoonienkaan kohdalla. Ihanko hän vain ystäviensä surun tähden tekisi poikkeuksen?</p>
<p>Ja silti: juuri tällaisena Jumala ilmoittaa itsensä Pojassaan Jeesuksessa. Isä, maailmankaikkeuden Luoja ja ylläpitäjä, lähettää Poikansa syntymään ihmiseksi, samaistumaan ihmisen osaan, ihmisen kiintymykseen ja kaipaukseen sekä ottamaan omakseen myös ihmisen surun tämän läheisen kuoleman tähden. Jeesus itkee ystävänsä Lasaruksen kuolemaa ja tekee sen, mitä tämän sisarukset olivat häneltä halunneet. Hän herättää kuolleen.</p>
<p>Meidän on ymmärrettävä, että sen, mitä Jeesus tässä tekee, ei ole tarkoitus toistua. Ihmisten hurskaimmatkin yritykset herättää kuolleita voimakkailla rukouksilla ovat yleensä päättyneet pettymykseen. En kiistä, etteikö Jumala voisi halutessaan silti niinkin tehdä, mutta ei säännönmukaisesti. Tämä kertomus Lasaruksesta tulee lukea samalla tavalla kuin se Matteuksen evankeliumin kohta, jossa kerrotaan Jeesuksen ristinkuoleman hetkellä jo aiemmin poisnukkuneitten pyhien ihmisten nousseen haudoistaan ja ilmestyneen monille Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen (Matt. 27:52-53). Se oli poikkeuksellinen merkki uudesta toivosta. Se oli osoitus siitä, mitä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus tuovat tullessaan: uusi aika alkaa, toivo ja tulevaisuus ovat nyt käsillä.</p>
<p>Jeesus viivytteli Lasaruksen luo menemistä, kunnes tämä oli kuollut voidakseen mennä ja osoittaa, että hänellä on valta herättää kuolleita. Kuolema on voitettu, sillä Isä on antanut Pojalle vallan sen ylitse. Kaikki pahan valta, synti ja kuolema, jotka sitovat ihmisiä otteeseensa, on hänessä murskattu. Mutta se tapahtui vain Jeesuksen oman kivun ja kuoleman kautta.</p>
<p>Autuas se, joka ei loukkaannu Jeesukseen, kun tämä ei teekään sitä, mitä häneltä pyydetään. Autuas se, joka ei menetä uskoaan Jumalan kaikkivaltiuteen, kun tämä ei käytäkään sitä osoittaakseen voimaansa vastaansanomattomalla ihmeellä. Autuas se, joka hyväksyy, että Jeesuksen tienä oli kulkea heikkouteen, kärsimykseen ja kuolemaan, peräti oikeudettomaan tuomioon ja vääryydellä surmatuksi tulemiseen. Siinä on myös meidän toivomme, kun omat voimamme loppuvat, tai kun joudumme murheeseen ja jättämään jäähyväisiä rakkaillemme. Meidän toivomme on siinä, että Jeesus on kuoleman voittaja. Hän tulee luoksemme, kulkee kanssamme ja ottaa osaa meidän suruumme ja kipuumme. Me turvaudumme elämässä ja kuolemassa Herraamme Kristukseen.</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Wed, 16 Sep 2026 14:20:24 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/tillsammans-i-jesu-kristi-mission/</guid>
        <title>Tillsammans i Jesu Kristi mission</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/tillsammans-i-jesu-kristi-mission/</link>
        <description><![CDATA[<p>Käre brödrar, biskoparna Bo-Göran och Tapio, ärade företrädare för Borgå stift och dess församlingar, kära kristna. Välkomna till Tammerfors från olika håll och från olika församlingstjänster! Det är en stor glädje att få ta emot er och hälsa på er. Tammerfors stift har ju ett mycket nära historiskt band till Borgå stift, eller åtminstone till Borgå som stiftsstad.</p>
<p>Vi har också varit Borgå stift tidigare, vilket avspeglas i att det på väggen i biskopsgården i Tammerfors hänger inte mindre än 16 porträtt av borgåbiskopar – alla mina föregångare! I detta stift har det funnits fler borgåbiskopar än tammerforsbiskopar, eftersom jag bara är den sjunde som bär den titeln.</p>
<p>När ett eget stift grundades för de svenskspråkiga församlingarna år 1923 var det naturligt att grunda det i en svenskspråkig stad. Borgå hade vid den tiden redan en tvåhundraårig historia som stiftsstad, så platsen var självklar. Men det gamla stiftet, som förblev finskspråkigt, måste flyttas därifrån med sina biskop och domkapitel.</p>
<p>Många städer tävlade om att bli säte, men valet stod till slut mellan Helsingfors och Tammerfors. Helsingfors hade fördelen att det inte bara var landets huvudstad utan också det största befolkningscentret, samt centrum för statsförvaltning och centrum för handel och vetenskap med sina hamn och universitet.</p>
<p>Men Tammerfors valdes, eftersom staden låg mer centralt i det stora stiftets område. Tammerfors är en ung men snabbt växande stad. Den är också ett bra centrum för stiftets och dess församlingars verksamhet, eftersom den som en framåtblickande och framtidsinriktad stad även motiverar kyrkan att söka nya sätt att agera och påverka.</p>
<p>Ärade företrädare för Borgå stift. Vi har ett gemensamt uppdrag. Vi fullgör Kristi mission och förkunnar evangeliet i ord och handling. Tillsammans vill vi verka för invånarnas bästa i vårt område, så att de får uppleva att de är älskade av Gud och att de, i Guds gemenskap, har en framtid och hopp i Kristus.</p>
<p>I denna stad fullgör de finska församlingarna detta uppdrag i samarbete med den svenska församlingen, som just i våras fyllde ett hundra år. Även om den svenska församlingen här är en liten minoritet och ligger åtskild från alla andra församlingar i stiftet som är belägna vid kusten, är den en väsentlig del av församlingsförbundet i Tammerfors.</p>
<p>På samma sätt bedriver stiftet i Borgå hela den finska kyrkans gemensamma arbete tillsammans med andra stift i Kristi tjänst. I det arbetet behöver vi varandra. Olika språk är en del av den mångfald som berikar kyrkan. Må Herren Kristus välsigna ert möte här i denna inlandsstad.</p>
]]></description>
                        </item> 
    <item>        
        <pubDate>Sun, 13 Sep 2026 14:47:32 +0000</pubDate>
        <guid>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/taalla-sinulla-on-hyva-osa/</guid>
        <title>Täällä sinulla on hyvä osa</title>
        <link>https://www.piispamattirepo.fi/puheet/taalla-sinulla-on-hyva-osa/</link>
        <description><![CDATA[<p>Evankeliumi Luukas 10:38–42</p>
<p>Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”</p>
<p>&nbsp;</p>
<p>Rakkaat kristityt, satavuotiasta Halkivahan kirkon juhlaa viettävä kansa. Tämä kirkko on kyläläisten aikaansaama. Se on heidän alun perin rukoushuoneekseen rakentama ja sittemmin kirkoksi muokkaama. Se on tahdonvoiman osoitus pienen, tuolloin Vesilahteen kuuluneen kylän asukkailta. Jo parikymmentä vuotta ennen kuin tämä vihittiin kirkoksi, kyläläiset käynnistivät rukoushuoneen hankkimisen. Se otettiin käyttöön 1908. Niinpä tämä rakennus täyttää Jumalan sanan julistamisen paikkana ja Halkivahan ihmisten kokoontumispaikkana oikeastaan jo 118 vuotta.</p>
<p>Mitä nuo 118 vuotta tai viimeiset 100 ovat tämän kylän asukkaille merkinneet? Kysytäänpä sitä tänne kokoontuneelta seurakunnalta. Kuinka moni teistä ensinnäkin muistaa käyneensä tässä kirkossa jo ennen kuin se täytti 50 vuotta? Nostakaapa kättä. – Kuka tietää tai arvioi tulleensa kastetuksi täällä? – Entä onko täällä toimitettu konfirmaatioita? Onko joku päässyt ripille täällä? – Onko joku vihitty avioliittoon täällä? – Tietääkö joku vanhempiensa tulleen vihityiksi täällä? – Entä onko joku osallistunut hautaan siunaamiseen täällä?</p>
<p>Seuraava kysymys järjestyksessä varmaan olisi, onko joku jo ennättänyt osallistua omiin hautajaisiinsa täällä! Mutta sellaisen sijasta kysynkin, kuka on käynyt täällä jumalanpalveluksessa tänä vuonna? – Huomatkaa, että tämä päivä lasketaan mukaan. Kaikki kädet nousevat!</p>
<p>Kaikesta tästä huomaa, että halkivahalaiset rakensivat kirkkonsa käyttöä varten. Se ei ole vain monumentti, joka tien varressa julistaa ohi ajaville paikallista identiteettiä: täällä ei ollakaan sivukylällä vaan kirkonkylällä! Tämä kirkko on rakennettu hengellistä elämää varten, mistä ovat esimerkkejä kaikki edellä luetellut tapahtumat, olivat ne sitten perhejuhlia, kylän juhlia tai koko seurakunnan juhlia.</p>
<p>Nuo juhlahetket ovat pyhittäneet hengellisiksi jumalanpalveluksiksi ne sanat, joita täällä on Raamatusta luettu tai joita on rukouksina lausuttu tai mielessä huokaistu, tai ääneen virsinä laulettu. Täällä Jumala on lähestynyt halkivahalaisia, ja täällä he ovat vastanneet Jumalan kutsuun omilla hiljaisilla rukouksillaan tai vain päänsä painamisella, alttarikaiteen ääreen polvistumisella, ehtoollisen nauttimisella tai siunauksen vastaanottamisella. Ne ovat kaikki merkkejä sisäisestä uskosta, toivosta ja Jumalan läheisyyden kaipuusta, vaikka sitä olisi joskus vaikea sanoittaa.</p>
<p>Nuo hetket tässä kirkossa ovat ehkä olleet elämän taitekohtia. Niissä on siirrytty jostain elämänkaaren vaiheesta toiseen. Ne ovat voineet olla iloisia käänteitä, uuden alkuja ja sen näkemistä, että jotain hyvää on odotettavissa. Tai ne ovat voineet olla murroskohtia, jossa jokin vaihe jää peruuttamattomasti taakse eikä enää ole jäljellä muuta kuin suru, muistot ja kaipaus. Tai ne ovat voineet olla säännöllisesti toistuvia pysähtymisiä ja rauhoittumisia kuuntelemaan sanaa ja musiikkia. Kaikki ovat olleet hiljaisia antautumisia Jumalan hoidettavaksi sanan, rukouksen, ehtoollisen ja musiikin välityksellä.</p>
<p>Kun ihminen jättää kaiken arkisen aherruksen hetkeksi sivuun ja omistautuu kuuntelemaan Jumalan puhetta edes vähän aikaa, hän voi tavoittaa elämän syvän perustan. Sellaisen hetken jälkeen ehkä näkee oman elämänsä selvemmin osana Jumalan suurta suunnitelmaa. Silloin liittyy johonkin itseään ja omia huoliaan paljon suurempaan ja voi kokea olevansa Jumalan rakastama; olevansa hänen turvissaan, tuli mitä tuli. Ihminen ei ole yksinäisyyteen viskattu selviämään omin neuvoin ja omin voimin elämästä ja sen vastoinkäymisistä, vaikka hänestä voi monesti sellaiselta tuntua. Se elämä, jonka hän on saanut, on Jumalan lahjaa, ja Jumala kannattelee luomaansa läpi elämän. Jumala kannattelee myös antamalla lähimmäisiä, joita nyt näemme paljon täällä kirkossa.</p>
<p>Pienestä hetkestä Jumalan läheisyydessä kuultiin esimerkki lukemassani evankeliumissa. Siinä Jeesus vierailee kahden sisaruksen kodissa. Martta häärii kaikessa sellaisessa, mitä kunnon ihmiseltä voi kuvitella odotettavan. Hän tahtoo osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä onhan se hyve, jollaista Jumalakin tahtoo ihmisten noudattavan. Maria sen sijaan vain istuu kuuntelemassa taloon saapunutta opettajaa eikä jaa kotitehtäviä sisarensa kanssa.</p>
<p>Myönnän, että minunkin sympatiani ovat usein Martan tyyppisen henkilön puolella ja että minullekin Jeesuksen pitää muistuttaa, että ei kotitehtävien tasaaminen ole kaikki kaikessa. Me ihmiset helposti huomaamme sen, milloin joku toinen lepää, kun itse pitää hoitaa joitain velvollisuuksia. Paljon harvemmin huomaamme sitä, jos itse lepäämme toisen hääriessä. Harvoin silloin muistaa, että voisi ihan hyvin nousta sohvalta jakamaan taakkaa.</p>
<p>Mutta Jeesuksella on yllättäen toinen sanoma kuin itselleen tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta peräävällä ihmisellä. Antaako hän siis luvan lepäillä ja jättää toisen yksin rehkimään? Ei, vaan hän esittää Martallekin kutsun keskittyä kuuntelemaan, avaamaan sydäntään ja tekemään tilaa Jumalan sanalle. Se oli viesti ahkeralle kotinsa hoitajalle. Sen ymmärsivät halkivahalaiset toistasataa vuotta sitten, siksi he astuivat kodeistaan ulos ja ryhtyivät sitä tarkoitusta varten rakentamaan itselleen kirkkoa.</p>
<p>Minua mietityttää tässä evankeliumin kohdassa se, mitä kaikkea mahtoikaan Jeesus puhua Marian kuunnellessa. Hänellä oli varmasti paljon tärkeää opetettavaa ja mieleen painettavaa. Mutta siitä kaikesta on säilynyt meille ainoastaan tämä Martalle osoitettu pieni näpäytys ja Marian oikean valinnan kehuminen. Miksi juuri se jäi muistiin ja päätyi evankeliumikirjaan kaikista Jeesuksen sanoista tuossa talossa? Vainko siksi, kun siinä nousi esiin sisarusten välinen jännite, kenties keskinäinen kateus? Millaisina tunnettiin nämä naiset vasta syntymässä olevassa Jerusalemin kristillisessä seurakunnassa? Sanottiinko tässä rivien välissä jotain heidän väleistään?</p>
<p>Kirkossa kävijältä saattaa mennä ohi paljonkin hyvää ja tarpeellista Jumalan sanaa. Mutta jokin yksilöllinen ja kohti käyvä sana muistetaan. Ehkä se voi tänään olla tällainen: tämä kaunis Halkivahan kirkko on sinun kirkkosi. Täällä sinua hoivaa Jumala, täällä hän vakuuttaa sinulle rakkauttaan, täällä hän kannattelee sinua. Kun kuulet tämän kirkon ainutlaatuisen suuren kellon äänen, lähde tännepäin. Kun täällä kuuntelet Jumalan ääntä, sinulla on hyvä osa, jota ei oteta sinulta pois, tapahtui elämässäsi muuten mitä tahansa.</p>
<p>Tähän sanomaan vastaamme nousemalla ylös ja yhtymällä uskontunnustukseen.</p>
]]></description>
                        </item> 
    </channel>
</rss>
