Gloria in Excelsis Deo kaikuu tänäkin vuonna monessa joulujuhlassa. Mutta laulun jälkimmäinen osa, rauha maassa, toteutuu vain osalle maailman ihmisiä. Eräin paikoin ei rauhaa ole nähty moneen jouluun. Esimerkiksi Syyriassa on sotaa käyty jo viisi vuotta. Satoja tuhansia on kuollut ja miljoonia joutunut pakomatkalle, monia heistä Suomeenkin. Tavallisten kansalaisten kärsimykselle ei näy loppua.

Jouluevankeliumissa mainitaan Syyrian roomalainen käskynhaltija Quirinius. Mutta ei hänenkään väestönlaskentansa tuottanut rauhaa vaan pikemminkin ärtynyttä kapinointia verottajaa vastaan. Vielä vähemmän vallitsee nytkään yksimielisyyttä käskynhaltijasta, joka toisi rauhan Syyriaan.

***

Monissa sodissa on uskonnolla ollut jonkinlainen rooli. Harvoin sen kuitenkaan voidaan sanoa olleen sotien varsinaisena syynä. Mutta siellä, missä väkivallantekoihin sekoitetaan uskonnollinen motiivi, syntyy hirmuista jälkeä. Vihollisten tuhoamista ja jopa viattomien surmaamista perustellaan ihmistä suuremmilla syillä, suorastaan jumalallisella velvollisuudella.

Tänäkin vuonna on eri puolilla tehty terroritekoja Jumalan nimeen vedoten. Sellaista ei voi millään uskolla puolustaa. Jumala ei lainaa pyhää nimeään murhaajien aseeksi. Hän ei antaudu ihmisen vallanhimon välineeksi.

Enkelten laulussa kunnia osoitetaan Jumalalle, mutta rauhaa kuulutetaan ihmisille. Tätä suhdetta ei saa kääntää nurin. Missä ihminen yrittää varastaa Jumalan kunnian, siellä tuhoutuu myös mahdollisuus rauhaan. Ihmisen on luovutettava kunnia Jumalalle eikä pidätettävä sitä itsellään.

***

Jumalan kunnia kuuluu korkeuksiin ja rauha maan päälle. Miksi kahteen eri paikkaan? Eikö rauha toteudu parhaiten siellä, missä tavoitellaan Jumalan kunniaa myös ihmisten maailmassa? Mutta siellä se käännetään helposti ihmisten kunniaksi. Ihminen osaa alistaa ja pakottaa toista luullen siten korottavansa Jumalan kunniaa. Mutta tosiasiassa hän nostaa omaa kunniaansa ja yrittää painaa Jumalan kunnian maan tasalle omien halujensa mukaisella tavalla.

Kunnia on annettava Jumalalle korkeuksissa. Joka kunnioittaa Jumalaa kaiken yläpuolella, näkee koko elämänsä Jumalan lahjana. Elämän tarkoitus on palvella Jumalaa suojelemalla toisten ihmisten elämää. Jumalan kunnia korkeuksissa ei tarkoita hengellisyyden työntämistä taivaallisiin, pois ihmiselämästä, vaan sitä, että usko muuttaa ihmistä ja johdattaa häntä rauhaan maan päällä.

***

Pieni Jeesus-lapsi näyttää, millaista on korkeuksien Jumalan kunnia maan päällä. Kuninkaiden kuningas alistuu pieneksi ja heikoksi. Hän syntyy köyhäksi ja vähäiseksi ilman vallan ja alistamisen halua. Mutta juuri siten hän riisuu maan mahtavilta kunnian ja osoittaa heille rauhan tien.

Kirkolliskokous pyysi viime marraskuussa piispainkokousta ”antamaan seurakuntia ja papistoa varten selonteon kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen aikaisempiin lausuntoihin perustuvasta avioliittokäsityksestä, kaikkien ihmisten luovuttamattomasta ihmisarvosta ja papin velvollisuuksista”. Selonteko julkaistiin 31.8.2016 (liite).

Samalla kirkolliskokous pyysi kirkkohallitukselta oikeudellista selvitystä kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan mietinnössä mainituista kysymyksistä sekä keskustelumallia ja siihen liittyvää aineistoa, jonka avulla avioliitosta eri tavoin ajattelevat henkilöt voivat oppia ymmärtämään toistensa näkemyksiä ja käydä rakentavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä. Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys ja keskustelumalli eivät ole vielä valmistuneet. Ne tultaneen esittelemään kirkolliskokoukselle marraskuussa.

Piispainkokouksen selonteon ilmestyttyä on julkisessa keskustelussa esiintynyt vaihtelevia näkemyksiä ja tulkintoja sen sisällöstä ja merkityksestä, samoin kuin lainopillisista seuraamuksista. On syytä tutustua selontekoon huolella. Sekin kutsuu asiasta eri tavoin ajattelevia toimimaan yhdessä sen pohjalta, mikä on kirkon yhteinen, aiemmissa asiakirjoissa ilmaistu käsitys. Selonteko sisältää myös toimintaohjeen papeille, kun uusittu avioliittolaki astuu voimaan 1.3.2017.

Selonteon lähtökohtana on kaikkien ihmisten yhtäläinen ihmisarvo. Kirkko puolustaa jokaisen ihmisarvoa ja liittyy ihmisoikeuksiin, jotka ovat modernin kansainvälisen oikeuden keskiössä. Viime aikoina myös seksuaalisuutta koskevat kysymykset ovat nousseet osaksi ihmisoikeuskeskustelua. Kirkko haluaa palvella ja tukea ihmisiä myös niiden käsittelyssä.

Samalla selonteossa myönnetään, ettei kirkko ole aina kyennyt siihen rakentavalla tavalla. Monet ovat tulleet loukatuiksi, haavoitetuiksi ja ulkopuolelle suljetuiksi.

Seurakuntiemme jäsenistössä, luottamushenkilöissä ja työntekijöissä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, samoin kuin heitä, jotka ovat rekisteröineet parisuhteen tai aikovat solmia avioliiton samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Kirkko on kaikkia varten. Samaa sukupuolta olevat parit ja heidän perheensä ovat tervetulleita kaikkeen seurakunnan toimintaan yhdenvertaisesti muiden tavoin.

Eduskunta on avioliittolain muutoksesta päättäessään säilyttänyt kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien oman oikeuden päättää itse vihkimisen ehdoista ja muodoista (AL 16 §). Lainmuutoksesta ei seuraa kirkolle velvollisuutta muuttaa omaa käytäntöään, ei myöskään papille oikeutta toimittaa avioliittoon vihkimistä ikään kuin siviiliviranomaisena.

Avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovat kirkossa uskonnollisia toimituksia, joita on arvioitava kirkon tunnustuksen mukaisina jumalanpalveluksina ja jotka kirkkojärjestys määrää toimitettaviksi kirkkokäsikirjan mukaisella tavalla (KJ 2:1, 2:18 §). Käsikirjan kaavojen lukukappaleista, rukouksista, kysymyksistä, johdantopuheesta ja ohjeista ilmenee, että kirkon uskonkäsityksessä avioliitto on miehen ja naisen liitto. Pappi ei voi avioliittolain muutoksen jälkeen vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja eikä toimittaa samaa sukupuolta olevan parin liiton siunaamista.

Pappi voi kuitenkin palvella paria soveltamalla piispainkokouksen v. 2011 antamaa pastoraalista ohjetta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan. Tilanteeseen voi sisältyä raamatunlukua, virsiä ja kirkon rukousperinteeseen liittyvää aineistoa sen mukaan, miten asiasta sovitaan. Kirkkotilan mahdollisesta käyttämisestä noudatetaan, mitä on säädetty kirkkojärjestyksessä (KJ 9:7, 14:2 §).

Kristittyinä olemme kaikki yhtä perhettä, sisaria ja veljiä. Keskinäinen rakkaus vahvistuu yhteisessä hengellisessä elämässä, kun osallistumme jumalanpalvelukseen ja uudistumme saman Kristuksen ruumiin elävinä jäseninä jakaessamme Kristuksen ruumiin ja veren sakramentin yhteisessä ehtoollisessa.

Tampereen piispantalossa 12.10.2016

Matti Repo

papeille-avioliitosta

piispainkokouksen-selonteko-avioliittolain-muutoksen-johdosta-2016